
Viime viikolla kirjoitin, kuinka tekoäly haastaa monen muun asian ohella koulutusjärjestelmän sellaisena kuin sen tunnemme. Yksi esimerkki tästä ovat mikrotutkinnot, joita järjestävät muun muassa tekoäly-yhtiöt itse.
Jos viime viikolla näkökulma oli se, että perinteisillä tutkinnoilla voi pian heittää vesilintua, nyt heittäydyn puolustuskannalle: miksi muodollinen koulutus on tekoälyn aikakaudella tärkeämpi kuin kenties koskaan.
Aloitetaan mikrotutkinnoista. Käytin edellisessä kirjoituksessa esimerkkinä Palantir-nimistä jenkkifirmaa, joka siis on poiminut lukiolaisia hommiin suoraan koulusta.
Kyseinen yritys on parhaiten tunnettu USA:n hallitukselle tekemästään valvontatyöstä ja harmaan alueen dataratkaisuista, ja kun tällainen puulaaki alkaa palkata teinejä, on varsin todennäköistä, että mikrokurssien kyytipoikana tulee makroannos elämänkatsomusta.
Mikrotutkinnoista on myös varoiteltu niiden olevan ns. keikkatalouden pikapätevyyksiä, joissa opitaan käyttämään juuri nyt kuuminta hottia olevia työkaluja. Onko näillä taidoilla mitään merkitystä viiden vuoden kuluttua, sitäpä ei tarina eikä opintosuunnitelma kerro.
Muodollisen koulutuksen pointti sen sijaan ei ole "oppia tienaamaan" vaan "oppia oppimaan". Se luo pohjan, jonka päälle voi kasata uusia palikoita, kun maailma muuttuu. Ainakin teoriassa.
Mikä on jo varmaa, niin se, että tekoäly demokratisoi "ihan ok" -tason tekemisen. Toisin sanoen kuka tahansa osaa nyt tuottaa keskinkertaista koodia, huttutason markkinointitekstiä tai pintapuolisen analyysin aiheesta kuin aiheesta.
Napinpainajia siis piisaa, mutta syväosaajia ei. Vain ymmärtämällä aiheensa syvällisesti pystyy:
Tulevaisuudessa tutkintotodistusta heiluttamalla ei saa automaattisesti töitä, koska vaikka kuinka laajasti tietäisi asioista, Google ja AI tietävät joka tapauksessa enemmän.
Pitää siis pystyä todistamaan, että osaa ajatella. Onko tutkintotodistus nyt sitten aukoton todiste siitä, olkoon pohdinnan alla joskus toiste.
Näyttäisi vahvasti siltä, että tulevaisuuden työmarkkinaravien voittaja on "sekä-että"-ihminen: hän, jolla on vankka teoreettinen pohjakoulutus ja joka päivittää sen päälle jatkuvasti osaamistaan vaikkapa nyt sitten mikrotutkinnoilla.
Onko tuossa nyt lopulta hirveästi uutta, ei välttämättä. Kyllä tietoja on pitänyt päivittää monessa hommassa aiemminkin. Suurin ero lienee, että päivittely on jatkuvaa prosessinomaista puuhaa eikä riitä, että käy kerran vuodessa kolmen päivän täydennyskoulutuksessa (joista kaksi menee iloista jälleennäkemistä muupaikkakuntalaisten kollegoiden kanssa juhlistaessa 🥂).
Ensi viikolla kirjoitan siitä, kuinka käy, kun jätetään johtamatta - eli luotetaan sokeasti teknologiaan ja unohdetaan, että tekoäly vaatii rinnalleen vahvempaa, eettisempää ja syvällisempää ihmisjohtajuutta kuin mikään aiempi teknologia.
PS. Autan yrityksiä pilotoimaan ja sen jälkeen skaalaamaan tekoälyn käyttöä tehokkaaksi havaitulla mallilla. Jos kaipaatte tämäntyyppistä apua, selostan mielelläni, mitä se pitää sisällään.
Lähteet: kts. viime viikon uutiskirje