Viime viikolla kirjoitin siitä, miten tekoäly tulee luomaan ammatteja, jotka eivät vielä esiinny edes pilkkeenä konttorirotan silmäkulmassa.
Tällä kertaa mennään käytännön puolelle eli siihen, miten organisaatiot onnistuvat ottamaan tekoälyratkaisuja systemaattisesti käyttöön - roadmapiksikin tätä voi kutsua - sen sijaan, että juoksevat pää kolmantena jalkana uusimman AI-hilavitkuttimen perässä.
Roadmap aka "tiekartta" on suomennoksena siinä määrin typerä, että koittakaa kestää pieni annos Finglishiä.
Tekoälyn kohdalla roadmap on vuoden ja maksimissaan kahden vuoden suunnitelma, joka määrittelee, mihin toimintoihin ja kenen toimesta tekoälyä aletaan ensimmäiseksi soveltaa ja kuinka homma sen jälkeen etenee.
Roadmapia ei käytännössä pysty tekemään ennen kuin ymmärretään edes jollain tasolla, mihin tekoälyä omassa organisaatiossa pystytään hyödyntämään.
Kyseinen suunnitelma kuitenkin on pakko olla olemassa edes jollain tasolla. Jos AI-työkalujen käyttö aloitetaan - kuten yleensä aloitetaan - kehottamalla henkilöstöä tutustumaan ja soveltamaan niitä parhaansa mukaan, aivan liian moni asia jää herran haltuun.
AI:n tuoma muutos on niin perinpohjainen ja suuruusluokka sellainen, että ette halua jättää kehittämistä herran haltuun. Trust me.
Yksi tapa rakentaa roadmap on tehdä se neljässä vaiheessa:
Kaikki lähtee ymmärryksestä ja nimenomaan ylimmän johdon ymmärryksestä - muuten hommaan ei koskaan tulla antamaan niitä paukkuja, mitä se vaatii. Työkalut itsessään eivät maksa käytännössä mitään, mutta aikaa ja usein myös ulkopuolista osaamista onnistuminen vaatii.
Kun johdon päässä syttyy lamppu 💡 (huomaa nokkela sanaleikki), projektit alkavat edetä, se on takuuvarma asia.
Tämä tarkoittaa vähintään rautalankamallin arviota siitä, miten tekoäly vaikuttaa tiimiin, asiakkaisiin, kumppaneihin, tuotteisiin ja palveluihin. Ilman tätä ymmärrystä roadmap on arvausten varassa ja satsaukset hankala perustella. Etenkin jos ja kun johto on pinnannut omasta koulutuksestaan.
Simppeli esimerkki: Itse olen arvioinut, että AI on lisännyt työtehoani vähintään 100 prosenttia. Toisin sanoen, saan nyt tehtyä neljässä tunnissa sen työmäärän, mihin aiemmin meni kahdeksan tuntia.
Viime viikolla koulutin erästä myyntiorganisaatiota, ja siellä arvioitiin neljän tunnin työpajan jälkeen, että säästöä syntyy jo pelkästään niillä opeilla tunteja päivässä.
Tekoälyn käyttöön liittyy paljon asioita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan epävarmuutta ja tietämättömissä käsissä pahimmillaan eittämättä myös vahinkoa. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi moni organisaatio on yhä telineissä.
Varsinkin isommissa putiikeissa tarvitaan jonkin sortin työryhmä, joka kehittää politiikat ja käytännöt, miettii AI:n vaikutuksia eri toimintoihin ja varmistaa, että työkaluja käytetään eettisesti ja vastuullisesti. Tähänkin puoleen on oivia kumppaneita olemassa, kuten vaikka tämä porukka.
Kun edellä mainitut pohjatyöt on tehty, voidaan alkaa toteuttamaan varsinaista roadmapia. Simppeli malli tähän on seuraava:
Tämän vaikeampaa hommasta ei tarvitse tehdä.
Tekoälytyökalujen hyvä ja huono puoli on se, että ne voi ottaa käyttöön kuka tahansa milloin tahansa ja saada niistä omaan työhönsä välittömästi merkittävää hyötyä.
Huono puoli on se, että edellä mainitulla taktiikalla helposti hyydytään ensimmäisille portaille, kun hyödyt olisivat todellisuudessa moninkertaiset ja käyttökohteet huomattavan paljon laajemmat.
Mutta keuhkoaako Käyhkö ihan turhasta, AI-kuplahan on viittä vaille puhki? Siihen otan kantaa ensi viikolla.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Lähde: www.smarterx.ai