Viime viikolla pähkäilin koittaako tekoälyn myötä generalistien kultakausi, ja samalla teemalla jatkan myös nyt.
Ajatellaanpa tekoälyä ojankaivuuna. Ennen se oli hyvin simppeliä: pomohenkilö näytti suunnan ja lapiohenkilöt pistivät työvälineet heilumaan. Tehokkuus oli helppo mitata metreinä, uranäkymä oli uranäkymä.
Sitten paikalle heilahtaa joku, jolla on käytössään kaivinkone ja gps. Siinä hetkessä pelin henki muuttuu sekä suorittavassa portaassa mutta myös johdossa; jos pomohenkilön pääasiallinen tehtävä on ollut taata riittävä tehokkuus uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla, mutta kaivinkoneista saati gps:stä hän ei ymmärrä enempää kuin sika satelliitista, pomohenkilöllä ei ole kaivinkonehenkilölle mitään annettavaa.
No, pomohenkilö turhautuu tilanteeseen, mikä ilmenee jatkuvana vittuiluna kaivinkonehenkilölle. Myös lapiohenkilöt ymmärtävät eron työtehossa olevan dramaattinen ja asemansa täten uhatuksi, joten hekään eivät juuri huomenia kaivinkonehenkilölle toivottele.
Kaivinkonehenkilö tietää, että hänen palveluilleen riittää kyllä kysyntää ja kohteluunsa kyllästyneenä vaihtaa firmaa - semminkin kun palkkakin laahasi valovuoden perässä tuottavuuteen peilaten.
Tästä on kyse tekoälyssä yhtään - no paljoa - liioittelematta. Se ei tee meitä työssämme automaattisesti paremmiksi tai tehokkaimmiksi, mutta ne, jotka ovat riittävän motivoituneita ja uteliaita opiskelemaan ja ottamaan AI-työkalut käyttöön, saavat niistä hetkessä valtavan edun. Paino sanalla hetkessä.
Hienoa olisi, jos organisaatiossa kaikki olisivat motivoituneita ja uteliaita, mutta näin autuaasti harvoin on. Ja kyllä se motivoituneinkin porukka tarvitsee tekoälyn käyttöön oikeat työkalut, koulutusta, ohjausta ja pelisääntöjä.
Mutta jos ylin johto ei ymmärrä, mistä on kyse, eikä tukea ole tarjolla, ykkösketjun jengi lähtee. Silloin tapahtuu kaksi aivan kriittistä asiaa: tekoälyä systemaattisesti hyödyntävä kilpailijat alkavat mennä ohi oikealta ja vasemmalta, ja parhaat osaajat vaihtavat leiriä.
Mitä jää jäljelle on ulapalla oleva johto ja muutosvastarintaiset työntekijät. Hepä voivat sitten yhdessä mutista, kuinka perseestä on tekoäly ja kuinka ennen oli kaikki paremmin, kunnes viimeinen sammuttaa valot.
Leikitään lopuksi hetki termeillä. Eikä tuijoteta tässä sanoja vaan merkitystä sanojen takana.
Vihmerä tyyppi saattaa päästä omin voimin kohtuullisen pitkälle AI Literacy -sarjassa. Todellinen teho piilee kuitenkin AI Fluency -osastolla ja sinne pääsee vain, jos koko organisaatio on talkoissa mukana.
Vieläkö joku on sitä mieltä, että tekoäly ei ole johdon asia?
Tsemppiä viikkoon!
Arttu