Jos organisaatio ei ole operoinut viimeisintä kahta vuotta huippusalaisen projektin parissa perunakellarissa ilman yhteyttä ulkomaailmaan, jonkin sortin tekoälyprojekti siellä on käynnissä.
Viime viikolla kirjoitin GEO:sta eli siitä, miten yritykset voivat vaikuttaa tekoälyn tarjoamiin hakutuloksiin vai voivatko mitenkään. Jos tuo aihe ei vielä uuvuttanut, tämänviikkoinen kirjoitus sen tekee - mutta tarkoituksella.
Nyt kun kokemusta tekoälykokeiluista on alkanut kertyä, on havaittu, että iso osa alkuvaiheen AI-hankkeista menee perseelleen - ainakin jos perseelleen menemistä tarkastellaan puhtaasti hyödyn näkökulmasta.
Miksi näin käy, siitä olen kirjoittanut useammankin kerran.
Totta on, että vaikka tekoäly kiistatta tehostaa työntekoa ja sen pitäisi vapauttaa ihmisiltä kaistaa johonkin “arvokkaampaan” - minkä määritelköön kukin tahollaan - voi helposti käydä päinvastoin, ja tekoäly itse asiassa lisää kuormaa ja uupumusriskiä. Lennokkaiden termien ihmemaassa, Ameriikan Yhdysvalloissa, tälle on annettu osuva nimi “AI brain fry”.
Boston Consulting Groupin ja UC Riverside -yliopiston tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan (n=1500) 14 prosenttia vastaajista sanoi tekoälyn intensiivisen käytön aiheuttaneen kognitiivista uupumusta, ja joka kolmas vastaaja kertoi työmääränsä itse asiassa kasvaneen sen jälkeen, kun AI:ta alettiin toden teolla hyödyntää.
Mistä moinen? Jäljet johtavat ns. tehokkuusansaan. Se tarkoittaa, että kun tekoäly nopeuttaa jonkin tehtävän tekemistä, johto ei suinkaan anna vapautuneen ajan mennä palautumiseen tai syvempään ajatteluun tai kahvihuoneessa läppäilyyn, vaan rimaa eli tuottavuustavoitteita nostetaan sitä mukaa.
Projekteja pukkaa lisää, ja pian käy niin, että ihminen ei enää edes pystyisi selviytymään työtaakastaan ilman tekoälyä. No, onhan tämä toki yksi tapa saada tekoäly käyttöön läpi linjan, mutta ei ehkä se ideaalisin.
Voisi ajatella, että henkilöstö ei moista peliä purematta niele. Tekoälyuupumus kuitenkin harvoin johtaa kapinaan, se kun hiipii sisään sukkasillaan. Yksi selkeä oire tulevasta on se, että palavereissa puhutaan enemmän siitä, mitä työkalua käytetään, kuin siitä, mitä ongelmaa tekoälyn avulla itse asiassa ratkaistaan.
Osa porukasta alkaa sitten käyttää tekoälyä sen enempää asiaa pohtimatta, mikä taas johtaa helposti siihen, että tuotokset ovat geneeristä ja sielutonta AI-slopia.
On havaittu (mm. edellä viitattu tutkimus), että useampaa AI-työkalua samanaikaisesti käyttävillä tuottavuushyödyt itse asiassa laskivat, kun taas pienen mutta fokusoidun työkalupakin käyttäminen korreloi positiivisesti tuottavuuden kanssa.
Tämä käy järkeen: jos ei tiedä mitä rakentaa, tilanne ei siitä muuksi muutu, vaikka joka päivä kävisi Motonetistä lisää työkaluja.
Sitten hyvät uutiset! Tekoälyuupumus on hoidettavissa, eikä resepti ole erityisen monimutkainen. Näillä kolmella konstilla pääsee jo pitkälle:
Tämä on sisäisen viestinnän sääntö numero yksi, ja se kannattaa ottaa tässä kohtaa erityisen vakavasti. Toki jos johto ei tiedä, mitä porukalle sanoisi, kannattaa AI-roadmap levittää kulmahuoneen pöydälle vielä kerran.
Suomessa maaperä on valitettavan otollinen tekoälyuupumukselle. Ensinnäkin tekoälyyn suhtaudutaan skeptisesti: 84% suomalaisista konttorirotista kertoo olevansa huolissaan tekoälyn tuottaman tiedon paikkansapitävyydestä ja 81% tietoturvariskeistä.
Toiseksi Työterveyslaitoksen tuore tutkimus osoittaa työhyvinvoinnin olevan yleisesti laskussa, eivätkä maailmanpoliittinen tilanne ja tekoälyn aiheuttamista mullistuksista huutavat otsikot ole omiaan mieltä rauhoittamaan.
Siispä, arvoisat johtajat, ottakaa homma näppiin ja unohtakaa “näin teet tekoälyllä jäätelökioskille logon” -tyyliset koulutukset, tuuleen huutavat konsultit (paitsi minut) ja kokeilut, joita ei johda kukaan.
Sen sijaan rakentakaa konkreettinen ja matalan kynnyksen suunnitelma tekoälyn käyttöönotolle, ja rakentakaa se heti. Jos ette osaa, opetelkaa.
PS. Tsekkaa myös ladattavat oppaat: AI-assistentti 15 minuutissa ja Möykystä strategiaksi - Johdon AI-opas
Lähteet: