Viime viikolla kirjoitin, mitä tapahtuu, kun vuosien ja vuosikymmenten varrella kertynyt osaaminen onkin yhtä äkkiä korvattavissa koneella.
Jatkan nyt samalla radalla ja pohdin asiaa ammatillisen identiteetin näkökulmasta. Sellainenkin meillä kaikilla on, haluttiin tai ei.
Lähdetään liikkeelle pienellä ilmaveivillä. Ajattelepa omalle kohdalle: mikä olisi ensireaktio, jos pomosi tokaisisi palaverissa: "Tämä raportti on erinomainen, mutta teitkö sen tekoälyllä?"
Olisitko hämmentynyt? Huvittunut? Loukkaantunut? Kuin olisit kiinni huijaamisesta? Vai olisitko kenties ihan cool, aivan kuin pomo olisi udellut, että käytitkö tähän wordia.
Mikä ikinä reaktio olisi, veikkaan, että se ei olisi tuo viimeksi mainittu. Ja siinäpä yksi villakoiralauman ytimistä.
Tätä on tutkittukin, ja etenkin meillä asiantuntijatyötä tekevillä ammatillinen identiteetti rakentuu enemmän osaamisen varaan kuin tittelin tai edustamamme organisaation.
Tämä on itse asiassa varsin terve pohja ammatilliselle minäkuvalle, mutta nyt se on pentele vie uhattuna! Tekoäly alkaa nimittäin olla ihmistä parempi hommassa kuin hommassa - ainakin mitä puhtaaseen substanssiosaamiseen tulee.
Kehitys ei pysähdy, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää mahdollisimman hedelmällinen rinnakkaiselo, jonka kulta-aikaa itse asiassa eletään juuri nyt. Asiantuntija, jolla on vankka osaaminen ja joka on oppinut (oikeasti) valjastamaan avukseen muutaman - usein yksikin riittää - AI-työkalun, pystyy saamaan aikaa asioita, joihin kumpikaan osapuoli ei omin päin pystyisi.
Itsenäisesti operoivien AI-agenttien myötä ihmisen rooli muuttuu koko ajan enemmän koordinoivaksi ja valvovaksi, mutta murehditaan sitä sitten, kun agentit oikeasti toimivat. Hyvin pian siis.
Valvojan roolista ei saata identiteetin kulmakiveksi olla, mikä tulee aiheuttamaan oman kitkansa.
Asiaa ei yhtään auta, että monesti tekoälyn käyttö koetaan ammatillisesti noloksi tai merkkinä oman osaamisen puutteesta. Tällä on nimikin, "AI shaming".
Tämä tarkoittaa hoopoimmillaan sitä, että ihminen tekee työn tarkoituksella käsipelillä ja hitaammin kuin pystyisi suojellakseen imagoaan – vaikka tietää, että tekoälyn avulla homma hoituisi huomattavasti sukkelammin ja lopputuloskin olisi todennäköisesti parempi.
Sermin toisella puolella kollega kyllä käyttää tekoälyä surutta, mutta ei kerro siitä, koska pelkää saavansa kuraa niskaan. (Tämä on muuten samaan syssyyn yksi suurimmista tietoturvariskeistä, toim.huom.)
Jos tunnistatte jomman kumman tilanteen omassa firmassanne, nostakaa AI-kissa pöydälle ja sassiin. Muuten alkaa ovi käydä.
Toisaalta jos kulttuuri on sellainen, että tekoälyn käyttöä pitää häpeillä, ovi saakin käydä.
Tekoälyn tuomassa muutoksessa pelottavaa on se - lue sekin - että se ei suinkaan iske tasaisesti, ei myöskään päivän teeman eli identiteetin näkökulmasta.
Junnuosaston asiantuntijalle ei todennäköisesti ole päässyt rakentumaan samanlaista ammattiylpeyttä kuin kokeneelle kollegalle tietyn teknisen taidon ympärille, joten uudet työkalut on helpompi ottaa haltuun. Toisaalta juniorilla ei ole tarvittavaa kokemusta arvioida tekoälyn tuotoksia kriittisesti.
Junnu kyllä pistää pelit soimaan, mutta ei välttämättä tiedä, milloin lopputulos on huono tai jopa vaarallisen huono. Pitkän uran tehnyt kehäkettu tietää.
Hyvä uutinen on se, että molempia tarvitaan. Huono uutinen on se, että tarvitaan, kunnes ei tarvita.
Mutta jos annetaan Excelin päättää, saatetaan pistää laulukuoroon juuri se palanen, joka pitää homman kasassa. Sitten kun 💩 iskee tuulettimeen, ei enää ole ketään, joka osaisi sanoa WTF - ensimmäisen W:n edustaessa sanaa “WHY”.
Seuraavaa olen rummuttanut kyllästymiseen asti, mutta koska kertaus on opintojen äiti jne.
Tekoälyn tuoma muutos iskee kuin miljoona volttia sekä organisaatiotasolla että yksilötasolla. Siksi johdon on puulaakin koosta ja toimialasta riippumatta ymmärrettävä - valistunut arvaus lienee reilumpi vaatimus - mitä tuleman pitää, luotava sen pohjalta strategia ja ohjeistus, investoitava koulutukseen ja työkaluihin ja kerrottava tästä kaikesta avoimesti henkilöstölle. Piste.
Täsmennyksenä: “Kyllä meillä porukka sitä tekoälyä käyttää” ei ole strategia.
Hyvää pääsiäistä! 🐣
Arttu
Lähteet: Innovative Human Capital: "AI Shaming in Organizations" (2026); Työterveyslaitos: Tekoälyn vaikutus työn merkityksellisyyteen; Akava Works: Työelämätutkijoiden näkemyksiä asiantuntijatyön muutoksesta; Barona: Tekoäly haastaa juniorit ja seniorit