Viime viikolla kirjoitin, kuinka strategian puute uhkaa kaivaa railon AI-osaajien ja AI-osaamattomien välille. Nyt kirjoitan AI-agenteista, koska niiden viimeaikainen kehityskulku antaa esimakua tuomipäivän ennustuksista, joissa tekoäly vie meiltä kaikilta duunit.
Hesarissa oli tällä viikolla (13.4.) osuva artikkeli aiheeseen liittyen. Siinä tutkimuskeskus Laboren tutkija Salla Kalin varoittelee, että tekoälyn aiheuttama työpaikkojen katoaminen uhkaa Suomen julkista taloutta, joka vahvasti työn verotukseen nojaa.
Henkilökohtaisen “Aha, oho” -elämyksensä Kalin sai, kun hän alkoi rakennella AI-agentteja omaan työhönsä liittyen ja ymmärsi, että maailma taitaapi nyt muuttua.
Olen toitottanut tätä samaa asiaa johdon näkökulmasta; jos ei itse perehdy tekoälyn mahdollisuuksiin ja kasta varpaita veteen korvia myöten, ei pysty ymmärtämään mistä on kyse, eikä myöskään tekemään tekoälyyn liittyviä päätöksiä. Pätee muuten yhtä lailla poliitikkoihin.
Agenteista olen minäkin kirjoittanut useammankin kerran, mutta viime kuukausien kehitys on silti tullut enemmän tai vähemmän puskista. Mitä siis tapahtui?
Kielimalleja käytetään edelleen 95-prosenttisesti satunnaiseen chattailyyn, myös töissä. Eikä siinä mitään, chatbotit ovat pohjimmiltaan kelpoja vastauskoneita: syötät kysymyksen, saat vastauksen ja se on juuri mitä hait tai ei sinne päinkään. Vaihteluväli riippuu monesta asiasta, ja se on yksi keskeisistä chatbottien ongelmista.
Agentti on toista maata. Se ottaa tehtävän, suunnittelee, ryhtyy töihin ja vie homman maaliin ilman, että sitä pitää koko ajan olla ohjeistamassa tai että lopputulos on kuin onnenpyörää olisi pyörittänyt.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että tekoälylle pystytään ulkoistamaan kokonaisia työtehtäviä, mistä on lyhyt matka siihen, että sille pystytään ulkoistamaan kokonaisia rooleja.
Olemme tässä nyt, ja muutos tapahtui lopulta silmiäpäräyttävän nopeasti.
Mitkä sitten ovat ne käytännön sovellukset, jotka ovat pistäneet hippulat vinkumaan agentti-rintamalla? Pääpukareita on kaksi: Claude Code ja OpenClaw.
Anthropicin Claude Code on työkalu, joka ei pelkästään täydennä koodia vaan suunnittelee ja toteuttaa ohjelmistoprojekteja itsenäisesti alusta loppuun.
Ei-koodaajaa tämän pitää kiinnostaa siksi, että jos AI pystyy hoitamaan itsenäisesti ohjelmointia – joka siis on hippusen vaativampaa kuin vaikkapa blogin kirjoittaminen - se pystyy tekemään saman muullekin monivaiheiselle tietotyölle.
Mistä esimerkkinä Clauden Code-johdannainen Cowork. Se on rakennettu juurikin meille, jotka eivät koodauksesta ymmärrä tuon taivaallista. Cowork pyörii suoraan omalla koneella, pääsee käsiksi tiedostoihin, Slackiin, Google Workspaceen ja mihin ikinä avaimet annat.
"Järjestä tämän kansion kuitit Excel-raportiksi ja lähetä se kirjanpitäjälle Annukalle" – ja simsalabim! Cowork lienee se, mistä Kalin Hesarin jutussa puhuu.
Sitten on OpenClaw, itävaltalaisen Peter Steinbergerin avoimen lähdekoodin projekti, joka lähti laukalle (ja teki siinä sivussa Steinbergistä miljonäärin, kun Open AI osti sen pois kuleksimasta).
OpenClaw on eräänlainen digitaalinen talonmies - korjaan talonhenkilö - joka majailee laitteellasi. Käytännössä annat OpenClawille ohjeet vaikkapa WhatsAppissa: 'Hoida tämän viikon matkajärjestelyt Tampereelle” ja se varaa junan, etsii hotellin ja lisää matkan kalenteriin.
Se tekee tämän kaiken paremmin kuin yksikään toinen “agentiksi” itseään tituleerannut sovellus aiemmin, ja oli ehkä lajinsa ensimmäinen, joka toimii kuten vuosien ajan on hehkutettu.
Huom! Jos Clauden Codea tai Coworkia kokeilet, kokeile, mutta OpenClawn kanssa pitää oikeasti tietää, mitä tekee. Itsensä sivistämisen voi aloittaa Youtubesta.
Lopuksi lohdutuksen sana kaikille teille, jotka nyt ajattelevat, että putosivat kelkasta ennen kuin ehtivät siihen edes nousta. Ette pudonneet.
Agentit toimivat, kyllä, mutta että hyödyt olisivat skaalattavissa on vielä monen mutkan takana - eikä vähiten tietoturvan takia.
Tämä ei tarkoita, etteikö AI-kelkkaan pitäisi nousta. Pitää ja kiireesti pitääkin.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu