Viime viikolla spekuloin sillä, alkaako nuorten mitta olla täynnä tekoälyn suhteen. Merkit monet kun siihen viittaavat.
Nyt jatkan hieman samalla teemalla; entä jos työntekijä yksinkertaisesti kieltäytyy käyttämästä tekoälyä omaan arvomaailmaansa vedoten?
Lähdetään liikkeelle tositarinalla muutaman kuukauden takaa. Olin aloittamassa työpajaa nelihenkiselle taloushallinnon porukalle ja katsoin tarpeelliseksi hieman ravistella puuta.
Niinpä latasin alkuun, että kuka läsnäolijoista pelkää tekoälyn vievän häneltä duunit - että tässä sitä ratiritirallaa rakennellaan itsestämme työttömiä, kun pomo kerran käskee?
Neljän hengen tiimistä kaksi nosti kainostelematta käden ylös. Puolet porukasta siis.
Pistin (rautaisen) kalvosettini hetkeksi taka-alalle ja alettiin jutella siitä, miksi tähän kehittämistyöhön ylipäätään on lähdetty. Koska kyseessä on fiksu firma ja fiksu toimitusjohtaja, toimari oli katsonut tarpeelliseksi osallistua työpajaan, vaikka päivän epistola ei koskenut hänen työtään lainkaan.
Koska tiedä vaikka holtiton konsultti menee kyselemään jotain typerää.
Tätä keskustelua ei voi vetää ulkopuolinen henkilö - tässä tapauksessa minä - vaan perusteluiden on tultava johdon suusta. Tässä ne perustelut olivat hyvät ja aidot, eikä yrityksen tavoite tosiaankaan ollut vähentää porukkaa - päinvastoin. Pääsimme aloittamaan rauhallisin mielin.
Jos olet johtaja, kysymys ei siis kuulu, tuleeko vastaan se joku, joka pistää kädet puuskaan. Kysymys kuuluu, mitä teet kun tulee.
Juridisesti kyseessä vaikuttaisi olevan hyvinkin simppeli case. Työnantajalla on direktio-oikeus, eli suomeksi sanottuna oikeus päättää miten, missä, milloin ja millä välineillä työtä tehdään. Työntekijän velvollisuus on totella.
Tekoälytyökalu on työväline siinä missä sähköposti ja jiirisirkkeli, ja kieltäytymisestä voi seurata varoitus ja pahimmillaan työsuhteen päättyminen.
Työturvallisuuslaki antaa oikeuden pidättäytyä työstä, josta aiheutuu vakavaa vaaraa hengelle tai terveydelle, mutta on vaikea nähdä Copilotin avaamisen taipuvan missään asennossa tähän kategoriaan.
Yleistä omantunnonvapautta työvälineen suhteen suomalainen työoikeus ei tunne.
Sinä hetkenä kun johtaja joutuu tunkemaan tekoälyä kurkusta alas direktio-oikeudella, hän on kusessa.
Pakottamalla hommat eivät etene. Että tekoälyn saa juurrutettua arkeen ja hyödyt aidosti irti, se vaatii aina jumppaa, vaikka olisi miten hyvä konsultti ja koulutuspaketti ollut auttamassa alkuun. Jos motivaatio on nolla - tai pahimmassa tapauksessa miinuksen puolella - jumpat jäävät jumppaamatta.
Jos tekoälyn käyttöönottoa ei ole kunnolla perusteltu, siihen ei ole strategiaa ja työkalujen opettelu on ihmisten omalla kontolla (tämä on vielä toistaiseksi ylivoimaisesti yleisin tilanne), silloin jokaiselle työntekijälle muodostuu oma subjektiivinen käsityksensä, mihin tällä pyritään.
Näissä olosuhteissa käsitys harvoin on erityisen positiivinen.
Ja sitten kun työntekijä toisensa jälkeen ilmoittaa, että ei yrityksistä huolimatta saanut tekoälystä juurikaan hyötyä ja aikoo tehdä työt niin kuin aina on tehnyt, vaatii todella paljon resursseja lähteä sellaista laivaa kääntämään.
Kieltäytyminen on kieltäytyminen, mutta juurisyyt saattavat olla hyvin erilaiset.
"En osaa enkä jaksa opetella." Tämä ei ole arvokysymys, vaan osaamisvaje - ja hyvin yleinen tilanne silloin, kun yrityksen AI-strategia on Copilot-lisenssi ja tsemppipotku perseelle.
Ratkaisu tässä on tuki ja valmennus, ei maanittelu, uhkailu tai kiristys.
"En luota tekoälyyn enkä usko, että siitä on minun työssäni hyötyä." Tämä on jatkoa edelliselle, mutta kertoo, että jonkin sortin yrityksiä on ollut. Näitä viestejä kannattaa kuunnella korvat hörössä.
Kokemukseni mukaan tämä porukka on usein oikeassa: on kokeiltu, ei toiminut, ei voi luottaa - eikä kokeiluihin kannata uhrata enempää aikaa.
Tässä syy on yleensä se, että käyttökohteet oli valittu väärin - tai niitä ei oltu valittu ollenkaan, vaan tekoälyä käytettiin satunnaisesti tiedon hakuun ja random-chattailyyn.
Lääke: persus penkkiin, käyttökohteiden kirkastus ja uusi yritys. Sen sanon vailla dollareiden kiiltoa silmissäni, että tämä ei yleensä onnistu omin voimin.
"Tämä on mielestäni väärin." Nyt ollaan arvoissa. Ympäristövaikutukset ovat pahimmillaan karmeat, mallit on koulutettu jonkun toisen työllä tekijänoikeuksista piittaamatta, tämä sama teknologia vie ihmisiltä töitä…
Näitä päitä ei koulutuksilla käännetä. Etenkin kun jokainen väite on totta.
Tähän tilanteeseen minulla ei ole muuta viisautta kuin empatia ja keskustelu vahvoine perusteluineen - jopa ruotsalaistyyppiselle levelille vietynä, vaikka siitä toimari näppylöitä saakin.
Voi myös käydä niin, että pää ei käänny yrityksistä huolimatta, eikä organisaatio voi loputtomiin ymmärtää ja joustaa.
Mutta ennen kuin tiet eroavat, kannattaa selvittää, mistä kenkä oikeastaan puristaa. Arvoristiriita saattaa nimittäin kohdistua yksittäiseen asiaan tai työtehtävään, ei tekoälyn käyttöön yleisesti. Silloin kenties löydetään kultainen keskitie.
Palataan hetkeksi taloushallinnon huoneeseen. Ne kaksi kättä eivät nousseet arvokysymysten takia, vaan koska ihminen pelkäsi jäävänsä työttömäksi.
Tämä pelko lienee peloista suurin, ja se on helppo naamioida osaamisvajeeksi, epäluottamukseksi työkalua kohtaan tai periaatteelliseksi vastustukseksi.
Niistä jokainen kun on helpompi sanoittaa kuin että "pelkään että saan tämän takia fudut".
Siksi toimitusjohtajan on pakko olla mukana ensimmäisissä työpajoissa, vaikka päivän aihe ei lapaan osuisikaan. Koska jos joku kysyy - suoraan tai rivien välistä - miksi tähän on lähdetty ja mitä se tarkoittaa minun työni kannalta, toimari on paikalla vastaamassa.
Kysymys nimittäin tulee vastaan viimeistään kuuden kuukauden päästä, kun kulmahuoneessa ihmetellään, miksi meidän porukka ei opi sitten millään käyttämään tekoälyä.
Viikon vinkit ja linkit: