Viime viikolla kirjoitin EU AI Actista, sillä rintamalla kun astui uusia velvoitteita voimaan äskettäin, ja niistä on syytä olla kartalla. "Syytä olla kartalla" -kategoriaan osuu myös tämänkertainen artikkeli, näen näet tarpeelliseksi avata, mitä eroa on suljetuilla ja avoimilla kielimalleilla.
Malleista puhuttaessa menevät helposti puurot ja vellit sekaisin, ja koska olen mikrokokkailun epävirallinen piirinmestari, selitän parhaani mukaan asiat halki, poikki ja pinoon keittiösanastoa hyväksi käyttäen.
Aloitetaan siitä, mikä "malli" oikeastaan on. Se on tekoälyn moottori. ChatGPT, Copilot ja Gemini ovat käyttöliittymiä, joiden takana pyörii moottori tai useampi. Näitä moottoreita jaellaan maailmalle karkeasti kolmella tavalla.
1. Suljettu malli = ravintola
Tähän kastiin kuuluvat todennäköisesti kaikki työkalut, joita sinä käytät: ChatGPT, Gemini, Claude ja niin edelleen. Microsoftin Copilot puuttuu listalta siksi, että sen moottorina toimii yleensä OpenAI:n tai Anthropicin malli (toim.huom.).
Istut ravintolassa. Ruoka on priimaa, tarjoilu pelaa, eikä sinun tarvitse tiskata. Keittiön puolelle ei kuitenkaan ole asiaa kuikkimaan. Et näe raaka-aineita, et saa reseptiä mukaan etkä päätä hinnasta saati siitä, mitä listalla on.
Käytännössä: kun kirjoitat tekoälylle, teksti käsitellään jonkun toisen firman palvelimilla. Se, mitä sille sen jälkeen tapahtuu – säilytetäänkö tietoa, käytetäänkö sitä mallien opetukseen tai mitä ikinä – riippuu siitä, onko käytössä ilmaisversio, kuluttajatilaus vai työpaikan yrityssopimus. Ehdot kannattaa lukea, koska ne eroavat merkittävästi.
Yhteistä on se, että sinä et päätä säännöistä. Jos firma nostaa hintaa, muuttaa ehtojaan tai lopettaa mallin, johon olit ehtinyt tykästyä, se on sitten voivoi. Olet vuokralainen arvaamattoman vuokranantajan kämpässä.
2. Avoimet painot = pakastelaatikko
Tähän kuuluvat Metan mallit, kiinalaiset Qwen ja DeepSeek sekä Euroopan ylpeys, ranskalainen Mistral.
"Painot" on terminä outo, myönnän, mutta käytännössä tarkoittaa valmiiksi koulutettua moottoria tiedostoina, jotka jokainen saa ladata itselleen ilmaiseksi.
Eli saat valmiin annoksen mukaan omaan pakastimeen. Lämmität sen omassa keittiössä, maustat uudelleen ja tarjoilet omalla lautasella. Reseptiä et silti saa, joten et tiedä, mistä raaka-aineet ovat peräisin tai miten annos on tehty.
Käytännössä: organisaatio voi asentaa tekoälyn omille koneilleen, eivätkä tiedot kulje mallin tekijälle. Tämä arvatenkin kiinnostaa erityisesti kuntia, sotea ja kaikkia, jotka käsittelevät arkaluonteista tietoa.
Pari huomiota tähän liittyen. Tietoa voidaan tässäkin tapauksessa säilyttää pilvessä – ratkaisevaa ovat sopimukset, käsittelyperuste ja riskiarvio, ei se, että data sattuu olemaan jossain muualla.
Toiseksi, pelkkä mallin lataaminen ei riitä: jos lokit, haut, käyttöliittymä ja varmuuskopiot ovat jonkun muun palvelimilla, tieto liikkuu silti.
Lisenssiehdot vaihtelevat mallikohtaisesti. Osa on julkaistu täysin vapain ehdoin, osassa on käyttäjämäärärajoja tai muita reunaehtoja. Pikkupräntti kannattaa lukea, mutta pääsääntöisesti mallien kaupallinen käyttö on sallittua.
3. Aito avoin lähdekoodi = resepti kaupan päälle
Tässä tapauksessa saat edellisen lisäksi samaan pakettiin ajo- ja koulutuskoodin sekä tiedon siitä, millaisella aineistolla malli on opetettu – ei välttämättä koko aineistoa, mutta sen verran kuitenkin, että asiantunteva taho voisi periaatteessa rakentaa koko häkkyrän uudelleen itse. Eikä käytölle saa asettaa käyttötarkoitukseen perustuvia rajoituksia.
Näitä tapauksia on ymmärrettävästi vähän. Euroopassa on kaksi hanketta menossa: OpenEuroLLM ja komission kesäkuussa valitsema EUROPA-konsortio, jonka tehtävänä on rakentaa avoin huippumalli eurooppalaisilla supertietokoneilla.
Tämä on juuri se puurot ja vellit -kohta: lähes kaikki, mitä mediassa kutsutaan avoimen lähdekoodin tekoälyksi, on tosiasiassa kohdan 2 pakasteruokaa.
Yleisin harhaluulo on, että ladattava malli on automaattisesti halpa vaihtoehto. Ei ole.
Vaikka moottorin lataaminen olisi ilmaista, sen pyörittäminen ei ole. Pieni ja pakattu malli pyörii nykyään vaikka kannettavalla – esimerkiksi Meta julkaisi juuri sellaisen. Iso malli, satojen ihmisten käyttö ja nopeat vasteajat sen sijaan vaativat kunnon raudan, sähköä sekä ihmisiä, jotkä pitävat huolta koko roskasta.
Kumpi tulee halvemmaksi, riippuu käyttömäärästä ja käyttöasteesta. Nyrkkisääntönä pienessä ja vaihtelevassa käytössä pilvi voittaa lähes aina, isossa ja tasaisessa oma ajo saattaa olla ykkönen.
Riihikuivan lisäksi potentiaalisia perusteluita omalle koneelle siirtymiseen ovat tietosuoja, riippumattomuus yhdestä toimittajasta, nopeus, offline-käyttö ja se, ettei työkalu katoa alta tai muutu radikaalisti pyytämättä ja yllättäen.
Sitten teemaan, jota jo varmaankin kuumeisesti odotit: katsaus geopolitiikkaan, jossa asetelma on kääntynyt vuodessa ympäri.
Kiinalaiset tekoälylaboratoriot ovat julkaisseet tänä vuonna erittäin suuria ladattavia malleja - mikä ei tosin automaattisesti tarkoita parempaa, ja se kannattaa pitää mielessä.
Miksi kukaan antaisi miljardien tuotekehityksen pois ilmaiseksi? Muun muassa siksi, ettei raha ole niinkään itse moottorissa vaan siinä, kenen moottorin päälle maailma rakentaa. Se, jonka malliin kaikki tottuvat, määrittää standardin ja saa myydä ympärille pilvipalvelut ja tukisopimukset ja mitä ikinä.
Mukana on toki myös valtiollista vääntöä: teollisuuspolitiikkaa, mainetta, osaajien houkuttelua ja lapsellisia diktaattoreita.
Vielä keväällä näytti siltä, että amerikkalaiset ovat vetäytymässä avoimuudesta kokonaan pois. Esimerkiksi Meta, joka aikanaan teki ladattavista malleista muoti-ilmiön, julkaisi parhaat mallinsa suljettuina.
Elokuussa tuuli kääntyi. Meta julkaisi 30 miljardin parametrin mallin täysin vapain ehdoin. Parametrimäärä on karkea mittari mallin koolle, ja edellä mainittu on stydi muttei vielä jättiläinen: se on tehty nimenomaan pyörimään tavallisella koneella. Uutta ja vielä parempaa on kuulemma tulossa.
Myös sirufirmoille avoimuus on nannaa, koska se lisää piirien kysyntää.
Eurooppalaisille tämä kaikki on ennen muuta itsemääräämiskysymys. Jos jokainen kunta, sairaala ja yritys pyörittää tekoälynsä yhden yhdysvaltalaisen firman palvelimilla, olemme rakentaneet yhteiskunnan toiminnan sen varaan, että kyseinen firma pysyy ystävällisenä, pystyssä ja kohtuuhintaisena.
Ladattavat mallit ovat suorin reitti ulos riippuvuudesta, mutta eivät ainoa. Vaihtoehtoja ovat myös eurooppalaiset palveluntarjoajat, useamman toimittajan arkkitehtuuri ja sopimukset, joissa on mietitty valmiiksi, miten ovesta päästään ulos.
Ongelmana on, että kehitys kehittyy ja esimerkiksi menossa olevien julkisen hallinnon AI-hankkeiden päätökset on pitänyt tehdä vuosia sitten. Että kassellaan…
PS. Kenttä liikkuu tällä hetkellä niin nopeasti, että osa tiedosta voi olla vanhentunutta huomenna. Jos huomaat asiavirheen, kerro – korjaan sen mielelläni.
Viime viikolla tein kertauksen kesän AI-käänteisiin. Nyt syvennyn EU:n tekoälyasetukseen, jonka tiimoilta pukkasi äskettäin (2.8.) muutama uusi velvoite päälle, ja niistä kenties olisi hyvä jotain tietääkin.
Raskaimpien velvoitteiden osalta annettiin lisää armonaikaa (Digital Omnibus -nimellä kulkeva muutosasetus) kohteesta riippuen joulukuulle 2027 tai elokuulle 2028. Siitä ei ollut kyse, että EU:lla olisi mennyt AI-pupu pöksyyn, aika vaan loppui kesken. Koska lomat ja sen sellaista.
Soveltamispäivää sovellettiin eteenpäin nimenomaan suuririskisissä järjestelmissä: rekrytoinnin seulontatyökalut, luottopisteytys, biometriikka, julkisen puolen etuus- ja palvelupäätöksiä arvioivat järjestelmät yms.
Tämähän ei suinkaan tarkoita, että AI:ta voi edelleen surutta käyttää edellä mainittuihin, vaan käyttöä on jo pitkään rajattu muun muassa tietosuoja-asetuksella, yhdenvertaisuuslailla ja hallintolailla. Syrjivä rekrytointialgoritmi on ollut laiton koko ajan.
Jos palataan AI Actiin, niin kaikki muu sitten etenikin. Ja se kaikki muu osuu tavallisen konttorirotan arkeen tarkemmin kuin lykätty osa.
Esimerkiksi osaamisvelvoite on ollut voimassa helmikuusta 2025. Omnibus tosin kirjoitti sen uusiksi: ennen piti varmistaa riittävä tekoälyosaaminen, nyt riittää sen "kehittymisen tukeminen" - eikä kenenkään osaamistasoa tarvitse taata.
Eli tämä pykälä on tästä eteenpäin yhtä tyhjän kanssa, mikä tuntuu paitsi typerältä myös vastuuttomalta. "Sirkka kävi katsomassa webinaarin" tosin ei kuulemma ole yritys tukea kehitystä, vaikka kukapa sitäkään nyt lopulta valvoo.
Kenties näkyvin nyt sovellettavaksi tullut velvoite on läpinäkyvyysvelvoite (huomaa sanaleikki), mikä tarkoittaa muun muassa, että asiakaspalvelubotin on kerrottava olevansa botti. Samoin tekoälyllä tuotettu fotorealistinen kuva, ääni tai video on merkittävä sekä ihmiselle näkyvästi että koneluettavasti.
AI:lla tehdyt sipistelyt, kuten valotuksen säätö tai värikorjaus, eivät vaadi merkintää, kun taas kokonaan tekoälyllä luotu kuvituskuva vaatii. Huomautettakoon, että "me käytetään vain valmista työkalua" ei päästä pälkähästä.
Jos hankitte järjestelmän, joka arvioi ihmisen oikeutta palveluun tai etuuteen, olette käyttöönottajana vastuussa perusoikeusvaikutusten arvioinnista. Siispä käyttötarkoitus, rajoitukset, lokit ja muutoshallinta pitää vaatia sopimukseen ennen tarjouspyyntöä, ei sitten kun rapa on jo uikkarissa.
Pienenä sivuhuomiona mainittakoon, että seuraamusmaksua ei Suomessa voida määrätä kunnalliselle viranomaiselle, kuntayhtymälle eikä hyvinvointialueelle.
Sakkopuheella ei siis virkahenkilöiden puntteja saa tutisemaan – homma hoituu korjausmääräyksillä ja keskeyttämisuhalla eli ylimääräisellä työllä. Yrityksille penaltti kielletyistä käytännöistä onkin sitten riihikuivaa: 35 miljoonaa euroa tai seitsemän prosenttia liikevaihdosta, sen mukaan kumpi on suurempi.
Ensimmäinen askare asetukseen liittyen ei ole AI-huoneentaulu vaan lista siitä, mitä tekoälyjä firmalla käytetään, mihin, kuka käytöstä vastaa ja mitä dataa menee sisään. Yllättävän harvassa organisaatiossa tuo dokumentti on olemassa, ja ilman sitä arvailuksi menee.
Vaan ei tässä mitään kiirettä ole. Paitsi että on.
Ensi viikolla yritän selostaa selkokielellä, mikä on avointen ja suljettujen kielimallien ero - ja miksi sillä on merkitystä sekä peruskäyttäjälle että globaalilla painitatamilla.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Muutama lähde aiheeseen liittyen:
Viikon linkit ja vinkit
Hei taasen! Toivottavasti kesä on mennyt mukiinmenevästi.
AMMD-uutiskirje palaa täten normaaliin viikkorytmiin, ja syyskauden ensimmäinen kirje käsittelee kesän aikana AI-rintamalla tapahtuneita käänteitä.
Siellä ei nimittäin laiturilla loikoiltu: liuta uusia kärkimalleja, hämmennystä herättäneitä tietomurtoja, uusi kiinalainen haastaja ja sen sellaista.
Uusia kärkimalleja tuli kesällä kuin kanttinauhaa - kuten ex-kollegani ja kaimani Arttu Laakkonen tapaa ilmaista - GPT-5.6, Gemini 3.6 Flash, Claude Fable 5 ja Opus 5, Grok 4.5…
Olennaisinta tässä ei ole se, mikä malli on juuri nyt paras jossain yksittäisessä askareessa, vaan se, että kaikki panostivat agentteihin. Nykyagentit jauhavat samaa tehtävää tunteja tai jopa päiviä ja käyttävät työkaluja ja selainta koko ajan itsenäisemmin.
Tämä ei ole ihan samantekevää, sillä agentit muuttavat vauhdilla tapaa, jolla kielimalleja käytetään. Samalla muuttuu leikin hintalappu: kiinteällä 20 euron kuukausihinnalla tämä hyrrä nääs ei pyöri.
Esimerkkinä Microsoftin Copilot Cowork (Never heard? Älä huoli, et ole yksin), jonka laskutus muuttui kesällä kiinteästä käyttöperusteiseksi.
Ja koska pertti peruskäyttäjän on mahdotonta tietää, mikä homma syö minkäkin verran tokeneita, käytännössä ainoa keino pitää kulut kurissa on rajata budjetti itse. Eli kun tokenit sitten loppuvat, loppuu tekeminenkin.
Tämä tarkoittaa yhä enenevissä määrin sitä, että aina ei kannata - eikä voi - käyttää uusinta ja tehokkainta mallia. Se on järkevää myös jäävuorten sulamisen näkökulmasta.
Agenttien käyttöön liittyy vielä paljon selvittämättömiä asioita, mistä hyvä esimerkki oli heinäkuinen tietomurto Hugging Face -nimiseen AI-firmaan.
Kyseinen hyökkäys oli siinä mielessä jotain uutta ja ihmeellistä, että siihen syypääksi osoittautui autonominen agenttijärjestelmä. Vajaata viikkoa myöhemmin selvisi, kenen.
OpenAI oli nimittäin ajanut kyberturvatestiä malleilla, joiden suojauksia oli tarkoituksella laskettu. Siinä hötäkässä oli agenttiparvi pyrähtänyt pakosalle, löytänyt haavoittuvuuden ja murtautunut Hugging Facen tuotantoinfraan - koska päätteli löytävänsä sieltä testin oikeat vastaukset. Lunttasivat siis penteleet!
Kun agentille annetaan oikeuksia, kysymys ei ole enää niinkään siitä, mitä malli suostuu tekemään, vaan siitä, mihin se pääsee käsiksi. Tämä ymmärrys on agenttien rakentelussa aivan kriittistä, ja juuri nyt vauhtia on enemmän kuin ymmärrystä.
Kiinalaisille pitää antaa respectia. Sieltä kun saattaa yhtä äkkiä ilmestyä toimija, joka pistää markkinan hetkessä sekaisin.
Tällä kertaa tehosekoitin oli Moonshot AI:n Kimi K3 -kielimalli (ei tiettävästi sukua Kimi Räikköselle), joka oli suorituskyvyssä lähellä kärkitason jenkkimalleja ja tarjoili sen avoimena ns. open weight -mallina.
Avoimuus liittyy olennaisena osana USA:n ja Kiinan sapelinkalisteluun, mistä lienee paikallaan tehdä oma kirjoitus lähiviikkoina. Hesarin Niclas Storås kirjoitti aiheesta hyvän artikkelin muutama päivä sitten. Käykää tsekkaamassa.
Tekoälyn kehitys on viimeistään nyt saavuttanut pisteen, joka herättää aitoa huolta myös yhtiöissä itsessään.
Hugging Face -hässäkän jälkeen Open AI:n Sam Altman myönsi julkisesti sen, mitä oli vuosia kierrellyt: kehityksen tahtia voi olla pakko säädellä, jotta yhteiskunta ehtii sopeutua uusiin kyvykkyyksiin. Sanaa “jarruttaminen” ei vielä Altaminin suusta kuultu.
Samaan aikaan yli tuhat johtavien AI-yhtiöiden työntekijää allekirjoitti Pacing the Frontier -vetoomuksen, joka pyytää valtioilta työkaluja kehitystahdin hallintaan. Täytyy muistaa, että kehitysputkessa oleva kielimallit ovat 3-6 kuukautta edellä markkinoilla olevia malleja - mikä siis on tässä tapauksessa ikuisuus - joten tämä jengi tietää paljon asioita, joita me emme vielä tiedä.
Huolissaan ovat muutkin. Esimerkkinä Stanfordin digitaalisen talouden laboratorion heinäkuinen julkilausuma "We Must Act Now". Sen allekirjoitti parissa päivässä yli 200 taloustieteilijää ja tekoälytutkijaa, joukossa 16 nobelistia. Nimiä on kertynyt sittemmin tuhansia.
Viesti on lyhyt mutta ytimekäs: tekoäly voi mullistaa talouden teollista vallankumousta laajemmin, mutta murto-osassa siihen käytetystä ajasta. Höyry, sähkö ja tietokoneet antoivat yhteiskunnille vuosikymmeniä sopeutua, tekoäly ehkä muutaman vuoden.
Mitä siitä seuraa, kukaan ei oikein tiedä - työpaikkojen laajamittainen häviäminen on yksi ilmeisimmistä riskeistä, mutta ei suinkaan ainoa. Ainoa varma asia on se, ettei muutokseen olla millään muotoa valmiita.
Tekoälyn käytössä ei siis ole enää kysymys siitä, osaako malli vastata, vaan siitä, mitä se saa tehdä itsenäisesti, missä ympäristössä, millä hinnalla ja kenen vastuulla.
Nämä kaikki ovat johdon kysymyksiä, eivät IT:n, eivät HR:n eivätkä kesäharjoittelijoiden. Siis johto itsenne pikimmiten AI-kartalle saattakaa.
Ensi viikolla kirjoitan EU:n tekoälyasetuksesta, joka siirtyi 2. elokuuta valmisteluvaiheesta käytännön toimeenpanoon (osin) - ja mitä se tarkoittaa.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
PS. Poimin jatkossa jokaisen kirjeen perään muutaman ajankohtaisen vinkin ja linkin. Tällä viikolla tarjolla ovat:
Lähteet
Viime viikolla pallottelin ajatuksella, mitä yhteistä on Leijonilla ja tekoälyllä. Nyt palataan jäältä kovalle maalle – tai kovalle ja kovalle, aikamoista hetteikköä tämä AI-skene on.
Ken luki viime viikolla Hesarinsa, saattoi luulla astuneensa tekoälyn kauhukabinettiin. Yhtenä päivänä AI tuhoaa tieteen, seuraavana päivänä kirjoittamisen ja ajattelun, kolmantena koko hyvinvointivaltion rahoituspohjan. Väliin iskevät tekoälyllä taatelia takovat kyberrikolliset.
Ja kun seuraavan päivän lehti kolahtaa tablettiin, sama teknologia saattaakin olla ihmiskunnan tympeistä rutiineista vapauttava tuottavuusihme.
Mikä tekoälyssä ja siihen suhtautumisessa on monimutkaista, on se, että kumpikaan leiri ei ole väärässä – mikä ei suinkaan tarkoita, että ne olisivat oikeassa. Sekä tekoälyn hyödyt että riskit ovat kiistattomat.
Juuri tästä syntyy AI:n suurin ongelma; jokaisen pitäisi ymmärtää edes jollain tasolla, mitä tekoäly tarkoittaa juuri hänelle A) yksilönä B) organisaatiotasolla C) joku muu mikä.
Ken muodostaa käsityksensä tekoälystä lehtiotsikkojen pohjalta — joko innostuen tai tyrmäten tai siltä ja väliltä — tekee tismalleen sen, mistä esimerkiksi kyseisissä Helsingin Sanomien artikkeleissa varoitellaan. Ulkoistaa ajattelunsa, koska oma pohtiminen on niin pirun työlästä.
Tästähän tekoälyä sinänsä aiheettomasti syytetään, kyllä laiskuus asuu meissä itsessämme, ja aivan samasta on kyse lööppitasolle jäävässä perehtymisessä.
Tälle on hieno nimikin, automaatioharha.
Ei ole olemassa yhtä vastausta siihen, mitä tekoäly tarkoittaa, ja se tarkoittaa aina monia asioita yhtä aikaa. Valtiolle tekoäly on eri kysymys kuin kunnalle, kunnalle eri kuin yritykselle, yritykselle eri kuin oppilaitokselle, sinulle eri kuin minulle.
Ja lopulta jokaisen Mirkun ja Markun pitäisi muodostaa käsitys, mitä tekoäly tarkoittaa juuri hänelle: mitä työkaluja pitäisi käyttää ja mihin, mitkä meidän putiikkimme AI-strategia ja linjaukset ovat, onko tekoäly enemmän prosessitason vai tehtävätason asia ja teenkö itseni työttömäksi, kun näitä härpäkkeitä opettelen käyttämään.
Ehkä on siis viisainta, että en opettele.
Tätä sekamelskaa ei ratkaista sen paremmin lööppejä lukemalla kuin satunnaisia Copilot-lisenssejä hommaamalla. Se ratkaistaan niin, että ensin ymmärretään, sitten linjataan ja lopuksi toimitaan – ja samaan aikaan ymmärretään ja linjataan lisää.
Pienyrittäjänä elän tekoälyn aikaansaamaa uutta arkea joka päivä. Luonnollisesti poikkeuksellisen syvällä, kun tästä leipänikin saan.
Sainpa tai en, tekoäly on keventänyt kuormaani niin paljon – osin toki myös lisännyt, mistä enemmän joskus toiste – että paluu vanhaan on täysin mahdoton ajatus.
Miksi tätä intohimolla rummutan niin siksi, että samaan pystyy kuka tahansa. Mutta ei lukemalla otsikoita tai raapimalla pintaa.
Minua AI auttaa, koska osaan käyttää sitä. Tiedän, miten säästän tekoälyn avulla tunteja päivässä – ja vielä parempaa: miten se tekee aiemmin mahdottomasta mahdollista vaikkapa liiketoiminnan kehittämiseen liittyen.
Samoin tiedän, että se hallusinoi, se mielistelee ja joskus se hidastaa eikä nopeuta. Tiedän, että se kuluttaa luonnonvaroja, eriarvoistaa ja on geopolitiikan lyömäase.
Ei silti panikoida eikä myöskään hypetetä joutavia – mutkat suoristaen ainoa asia, millä on väliä tässä hetkessä, on päättää, mitä tekoäly tarkoittaa teidän organisaatiollenne ja teidän ihmisillenne. Sitten – ja vasta sitten – alkaa työ.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
PS. AMMD siirtyy nyt kesätauolle ja palaa virtaa täynnä ja ruskettuneena elokuussa. Kiitos teille kaikille ja hyvää kesää ☀️.
Nytpä kävi ensimmäisen kerran niin, että jäi viime viikolla uutiskirje tekemättä - pahoittelut! Parasta aikaa on menossa kolmen viikon rypistys, jonka aikana vedän 15 työpajaa + muut askareet päälle, ja tunnit vuorokaudessa yksinkertaisesti loppuivat.
Mutta selitykset sikseen ja asiaan. Edellisellä viikolla purin erään jenkkiläisen irtisanomisuutisen, syystä että sen perusteluissa lävähti naamalle tukku asioita, joiden pitäisi herättää ajatuksia myös täl pual merta.
Tämän kirjeen osalta annan jo etukäteen korniusvaroituksen. Perustan nimittäin kirjoituksen Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa filosofi Esa Saarinen hehkutti Aleksander Barkovia ja hänen rooliaan Leijonien MM-kullassa. Tähän tapaan:
"MM-kulta muistuttaa, kuinka me suomalaiset olemme parhaimmillamme juuri silloin, kun homma ei rakennu näyttävyyden, itsekorostuksen tai sankaruusloiston varaan – vaan silloin, kun jokainen saa palvella kokonaisuutta tinkimättömän keskinäisen arvostuksen hengessä."
Kipaiskaas nenäliinat, niin päästään jatkamaan. Juttu muuten kannattaa lukea, diggasipa lätkästä tai ei.
Itse kun tekoälyliemessä päivittäin marinoidun, näen Leijonien tarinassa tietyn yhtäläisyyden AI:n tuomaan murrokseen.
Useimmissa organisaatioissa tekoälyn käyttö kulkee edelleen samaa latua: muutama innokas rakentaa omatoimisesti itselleen toimivat työkalut ja menee menojaan. Loput tuijottavat lasittunein silmin Copilot-ikonia eivätkä tiedä, mitä mieltä siitä pitäisi olla - saati mitä sillä tehdä.
Tämä kahtiajako, josta olen aiemminkin kirjoittanut, on organisaation kannalta surkea tilanne. Ja kun strategia puuttuu, kuilu osaavien ja osaamattomien välillä levenee koko ajan.
Tässä kohtaa kuvaan astuu Barkov-opetus! Jos tekoälystä vilpittömästi ajatellaan niin, että sen tavoite on muuttaa työelämä paremmaksi koko organisaatiossa ja sen mukaisesti myös toimitaan, siitä tulee yhteinen asia eikä muutaman sankarin sooloprojekti.
Etenkin kun nuo sankarit saattavat livetä kilpailijan leipiin milloin tahansa. AI-osaamiselle nääs tulee olemaan tulevina vuosina kysyntää isolla K:lla.
Mutta se vaatii, että jokainen otetaan mukaan kehitykseen — ja vaikka ykkösosaajat ovat jo edellä, kuten pitääkin, muut eivät näe sitä uhkana vaan hyvänä asiana myös itselleen.
Sain viime viikolla päätökseen koko kevään kestäneen konsultointiprojektin isossa 800 ihmistä työllistävässä organisaatiossa. Urakka piti sisällään yli 50 haastattelua, kymmeniä tunteja henkilökohtaista ohjausta, puolentusinaa workshopia ja säännöllisiä pohdintoja johdon kanssa. Lopputyönä rustasin organisaatiolle AI-kehittämissuunnitelman vuosille 2026-2027.
Projekti oli työläs, mutta enemmän se oli antoisa - syystä siitä, että homman lähtökohta ei ollut "otetaan tekoäly käyttöön hinnalla millä hyvänsä" vaan, miten tekoäly otetaan käyttöön niin, että kukaan ei putoa kelkasta. Silloin tekemisen klangi on ymmärrettävästi aika erilainen.
Yhteinen maali, selkeä (mutta elävä) strategia, osaamistarpeiden tarkka selvittäminen, edelläkävijöiden hyödyntäminen yhteiseen hyvään, jaetut käytännöt, tarvittava dokumentaatio, riittävästi resurssia sekä strategiselle puolelle että hands-on-kouluttamiseen jne.
Muuttujia on paljon, mutta jos tätä pohdintaa ei tehdä, tekoäly ei koskaan jalkaudu arkeen - ei ainakaan siinä mittakaavassa, että voidaan puhua aidosta muutoksesta.
Ja mikä parasta: kun organisaatio huomaa olevansa kehityksen eturintamassa — koko porukalla, ei vain muutaman osaajan voimin — siitä syntyy aitoa ylpeyttä.
Ylpeydellä en tarkoita tässä yhteydessä väsynyttä LinkedIn-pöhinää, jossa paukutellaan henkseleitä "AI first -strategialla", vaan sellaista, joka näkyy suoraan arjessa: työt on helpompi tehdä, porukka saa enemmän aikaan ja arki muuttuu paremmaksi. Miltäpä tällainen diili kuulostaisi?
Lopuksi on todettava, että vaikka kaikki tehtäisiin viimeisen päälle ihmiset edellä, tekoäly tulee lopettamaan työtehtäviä. Mutta jos muutokseen ollaan valmistauduttu ja henkilöstöä hyvissä ajoin siihen koulittu, täytyy luottaa siihen, että moni löytää paikkansa myös uudessa organisaatiossa (ja maailmassa).
Ainakin useampi kuin siellä, missä murros putoaa syliin pyytämättä ja yllättäen.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime ja edellisellä viikolla tein katsauksen suurimpiin tekoälytoimijoihin ja niiden hefeosastoon. Näiden yksittäisten yhtiöiden ja henkilöiden motiiveilla on valtava vaikutus siihen, mihin suuntaan AI kehittyy, joten on hyvä tietää edes pintapuolisesti, mitä siellä funtsitaan.
Nyt ruodin erästä irtisanomisuutista, jossa porukkaa laitettiin pihalle tekoälyn nimissä - näitä on valitettavasti piisannut taas alkuvuonna. Kyseessä on kryptopörssi Coinbase, joka ilmoitti toukokuun alussa vähentävänsä 14 prosenttia työvoimastaan eli vajaat 700 henkeä.
Mikä tekee näistä potkiaisista tarkastelun arvoisen on se, että yrityksen toimitusjohtaja Brian Armstrong teki julkiseksi sisäisen muistion, jossa toimia perusteltiin. Kyseisessä memossa kiteytyy, mistä tekoälyn tuomassa työelämän muutoksessa on kyse, ja siksipä siitä nyt muutaman rivin raapustan.
Potkumuistion ydin ei ollut "AI tekee jatkossa hommanne, sori” vaan, että tekoälyn myötä koko firma rakennetaan toimimaan eri tavalla. Mitä tämä käytännössä heillä tarkoitti:
Totta kai Coinbasella - ja kaikilla muillakin tekoälyä irtisanomisten perusteena käyttävillä - on motiivi tarinoida vähennykset osana suurempaa AI-strategiaa. Etenkin jos samaan aikaan business sakkaa, kuten vaikkapa nyt Coinbasella sakkaa.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että tekoäly muuttaa tapaa tehdä työtä ja edelleen organisaatioiden rakennetta, prosesseja, osaamistarpeita ja… no, nuppilukua.
Murros tulee, ja se olisi jo täällä, jos olemassa olevia AI-työkaluja osattaisiin hyödyntää. Tietyllä tavalla on on ehkä hyväkin asia, että osaamisen ja ymmärryksen puute hidastavat muutosta, niin kokonaisvaltainen se tulee olemaan.
Millä tahdilla ja missä järjestyksessä esimerkiksi organisaation rakenne ja prosessit laitetaan uuteen uskoon, pitäisi kuitenkin olla johdon tietoinen päätös. Nyt asioita ei tapahdu siitä yksinkertaisesta syystä, että ollaan kujalla tekoälyn kyvyistä ja sitä myötä sen tuomista mahdollisuuksista.
Tässä voi käydä helposti niin, että kun teknologia saavuttaa tietyn pisteen, murros putoaa syliin, eikä siihen olla millään muotoa valmiita. Siitä seuraa hätä, kiire, huonoja päätöksiä ja monenlaista sotkua.
Tietämättömyys on kehno strategia. Memoa lainaten: “The biggest risk now is not taking action.”
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Lähde: The Artificial Intelligence Show -podcast
Viime viikolla kirjoitin suurimmista tekoäly-yrityksistä ja niiden nokkahahmoista, ja millä asialla ne ilmoittavat olevansa - sillä kun on suuri merkitys siinä, mihin suuntaan AI ja sitä myöten moni asia planeetallamme (ja ilmeisesti sen ulkopuolellakin) liikahtaa.
Kirjeen toisessa osassa menen bubbling under -osastolle eli seuraavan tason toimijoihin, jotka toki mammutteja kooltaan ovat nekin. Tähän jengiin lasken Metan, Mistralin, SpaceXAI:n (ent. xAI) sekä kiinalaiset laboratoriot.
Metan AI-pomo Yann LeCun ei ujostele mielipiteidensä kanssa ja häntä pidetään yleisesti enemmän tai vähemmän riidanhakuisena. AI:n tulevaisuuden on hänestä oltava avointa lähdekoodia, koska sivilisaation tietovarantoa ei voi hallita yksi tai muutama toimi.
Toistaiseksi teot ja puheet ovat tämän osalta olleet linjassa, sillä Metan Llama-mallit ovat maailman ladatuimpia (ainakin toistaiseksi) avoimia AI-perustoja.
LeCun pitää naurettavana pelkoa siitä, että tekoäly lopulta tuhoaa koko ihmiskunnan: älykkyys kun ei hänen mukaansa automaattisesti tuota halua hallita, jos biologinen selviytymisvietti puuttuu.
Oman työkalunsa kehityksessä Meta panostaa nyt etenkin malleihin, jotka oppivat fysiikkaa videoista. Saas nähdä, mitä tuleman pitää. Jotain varmasti.
Mistral on Euroopan ainoa varteenotettava vaihtoehto piilaakson ja Kiinan jättiläisille. Arthur Menschin missio on luoda avoin eurooppalainen vaihtoehto, jonka voi ajaa omissa datakeskuksissa ilman riippuvuutta jenkkipilvistä.
Tammikuussa 2026 Mistral solmi puitesopimuksen Ranskan puolustusvoimien kanssa, ja 10.000 virkamiestä käyttää sitä jo päivittäin.
Avoimeen koodiin vannova Mensch pitää amerikkalaisten varoitteluja tekoälyn kehityksen liian livakasta vauhdista lobbauksena sääntelylle, jonka perimmäinen tarkoitus on rajoittaa kilpailua.
Elon Musk on lievästi sanoen ristiriitainen hahmo, minkä kenties olette itsekin huomanneet. Hän ei jaa avoimuusagendaa, ja muut kielimallit ovat hänestä "poliittisesti korrekteja" ja sitä myöten harhaanjohtavia.
Grok sen sijaan on koulutettu "maksimaalisen totuudenhakuiseksi" — mikä tarkoittaa ilmeisesti ainakin sitä, että Grok on muuttanut vastauksiaan pomonsa X-postausten jälkeen ja että se on markkinoiden paras työkalu luomaan AI-pornoa oikeiden ihmisten kasvoilla.
Toisin sanoen totuus on ok niin pitkään, kunnes se menee linkkuun Muskin oman ajatusmaailman tai Grokin tulovirtojen kanssa.
Visioita Muskilla kyllä piisaa: SpaceX osti xAI:n helmikuussa, ja kokonaisuus on toukokuusta lähtien ollut SpaceXAI-divisioona. Avaruus ja tekoäly nivoutuvat Muskin suunnitelmissa yhteen muun muassa miljoonan aurinkoenergialla pyörivän satelliittidatakeskuksen muodossa. Että jos on raksalla ollut hiljaista, eikun sukkula Venukseen! Tai Marsiin tarkalleen ottaen.
Viime viikot Musk on pällistellyt otsikoissa haastettuaan OpenAI:n käräjille. Tukkaan tuli.
Kiinalaisten toimijoiden — DeepSeek, Zhipu, Qwen, Moonshot — nykytilasta ja lähestymistavasta olisi voinut tehdä oma kirjeensä, mutta tyydytään tässä kohtaa muutaman rivin kiteytykseen.
Siellä villakoiran ydin on kollektiivinen, "AI sivilisaation palveluksessa", sillä edellytyksellä tietysti, että valtion halut ja toiveet toteutuvat. Mutta on Kiinassa ymmärretty tekoälyn merkitys vallan välineenä, se heille annettakoon.
Isoissa linjoissa Kiina on samalla puolella aitaa kuin LeCun ja Mensch: avoimet mallit, kustannustehokkuus, kritiikki monopoleja kohtaan.
Tältä osastolta kannattaa bongata kaksi asiaa. Avoin lähdekoodi mahdollistaa AI:n ajamisen omilla servereillä — mikä olisi iso juttu erityisesti GDPR:n ja vaikkapa nyt Suomen julkisen sektorin kannalta.
Toinen asia on, että työkaluvalinta on yhä useammin geopoliittinen. Siihen, otetaanko hyllystä Claude, Mistral vai Qwen, vaikuttaa teknologian ohella - ja edellä - arvot.
Anthropic (Claude) on jo vuosia toitottanut tekoälyn eettisen käytön puolesta ja varoitellut sen vaaroista - mistä esimerkkinä, että se ei ole uskaltanut laittaa uusinta Mythos-malliaan yleiseen jakeluun, koska havaitsi sen löytävän pelottavan tehokkaasti tietoturva-aukkoja. Tätä tosin myös markkinointitemppuna on pidetty.
Joka tapauksessa inhimillinen lähestymistapa ja monella mittarilla tämän hetken paras kielimalli on sellainen kombo, että Clauden kelkkaan on helppo lähteä. Omassakin käytössäni Claude on ylivoimainen ykkönen tällä hetkellä.
Henkilökohtaisella tasolla uneksin päivästä, jolloin Microsoft joutuu maailmanlaajuiseen boikottiin ja M365-ympäristössä operoivat organisaatiot olisivat pakotettuja siirtymään Copilotista ChatGPT:hen ja Claudeen - ja näkisivät, mihin nämä työkalut todellisuudessa pystyvät jo tänään. En sitten sanonut tuota.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikon kirjeessä listasin joukon case-esimerkkejä, miten tekoälyä on hyödynnetty erinäisissä tarkoituksissa. Kyytipoikana oli ladattava opas, jossa on yhteensä 30 sivua caseja - tai keissilöitä kuten täällä Pohjois-Karjalassa sanotaan. Käy lataamassa, jos et vielä ole ehtinyt.
Seuraavat kaksi kirjettä käsittelevät suurimpia tekoälylaboratorioita ja heidän johtoaan - näillä firmoilla ja henkilöillä nimittäin on pelottavan suuri vaikutusvalta siihen, miltä tulevaisuutemme näyttää.
Ensimmäisessä osassa menen jenkkien kolmeen isoon ja seuraavalla viikolla käsittelen seuraavan satsin, mukaan lukien muutama sana kiinalaisista toimijoista. Kyseessä on tietoinen pintaraapaisu, lisää tietoa saat lähimmältä tekoälyltä.
Donald Trump on kärpäsen ruikaus Hormuzinsalmessa, mitä tulevaisuuden muokkaamiseen tulee. Pistä sen sijaan korvan taakse ensi alkuun Sam Altmanin, Dario Amodein tai Demis Hassabisin nimet.
Näiden kolmen ja muutaman muun ratkaisut tulevat nimittäin määrittämään 2030-luvun työelämää enemmän kuin yhdenkään presidentin päätökset tai puolueen linjaukset. Kolme suurinta toimijaa ovat isoista linjoista suunnilleen samaa mieltä, mitä voi pitää hyvänä asiana, ja varsinaiset haastajat tulevat mukaan tarinaan ensi viikolla.
Hierotaanpa siis lähempää tuttavuutta. Pieni klausuuli: nämä ovat julkisuuteen annettuja narratiiveja. Siitä, mitä neuvotteluhuoneiden kätköissä oikeasti juonitaan, emme tiedä puoliakaan.
ChatGPT:n emoyhtiön OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman ennustaa, että AI aloittaa "taikuuden kaltaisen" aikakauden — ilmastonmuutos ratkeaa, syöpiä parannetaan, ihminen kolonisoi avaruutta ja sen sellaista pientä. Hänen lähtökohtansa on, että AI ei korvaa, vaan vahvistaa ihmistä.
OpenAI arvostettiin 852 miljardiin dollariin maaliskuussa 2026, se rakentaa 500 miljardin Stargate-projektia ja hamuaa AI:lle "kansalaisoikeudellista" peruspalvelustatusta - vähän niin kuin sähkö.
Pienenä anekdoottina: parasta aikaa Altman painii käräjillä xAI:n Elon Muskin kanssa ja mitä olen ohuesti käänteitä seurannut, Netflix-dokumenttia pukkaa. Ehkä leivon tästä saippuaoopperasta oman kirjeen jossain kohtaa, katsellaan.
Amodein sisarukset lähtivät OpenAI:sta erimielisyyksien takia ja perustivat Clauden takana olevan Anthropicin turvallisuus ensin -filosofialla. Tämä näkyy muun muassa niin, että Anthropicin "Constitutional AI" ja "Responsible Scaling Policy" ovat alan tiukimmat protokollat.
Perusvire on Altmania synkempi: AI voi joutua autoritaarien työkaluksi, ja siitä ei seuraa mitään hyvää.
Turvallisuusjarrulta on sittemmin hieman nostettu jalkaa liiketaloudellisista syistä, ja Anthropic on juuri nyt nopeimmin kasvava tekoäly-yhtiö ja sen valuaatio noin 900 miljardia dollaria.
Googlen Demis Hassabis on porukan ainoa, joka puhuu tutkijaa. DeepMindin AlphaFold selvitti 200 miljoonan proteiinin rakenteen ja avasi ne tutkijoille ilmaiseksi. Seuraavaksi tähtäimessä ovat lääkekehitys, materiaalitiede, fuusiovoima - näin alkuun.
Yleinen tekoäly eli AGI (sateenkaaren pää kaikille yhtiöille toim.huom.) on hänelle eräänlainen tutkijakumppani, ja Hassabis veikkaa 50 prosentin todennäköisyyttä AGI:lle vuoteen 2030 mennessä. Googlen AI-touhu on siis hyvin paljon muutakin kuin sen kielimalli Gemini.
Tutkijapuhe ei tarkoita, etteikö DeepMind dollareille kumarra. Siinä Googlella tosin on erittäin merkittävä etu kilpalaulajiin verrattuna: se takoo taatelia perusbusineksellaan, eikä paine saada AI-puolta tuottamaan ole välttämättä samaa luokkaa kuin muilla toimijoilla. Välttämättä.
Yllä mainitut erot lähestymistavoissa näkyvät yksinkertaisimmillaan siinä, että jokainen työkalu tuottaa samaan asiaan ainakin jossain määrin erilaisen vastauksen.
Peruskäytössä tämä ei ehkä tule juurikaan ilmi, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa. Tällä hetkellä erot ilmenevät lähinnä siinä, miten perusteellisia vastaukset ovat ja pystyykö valittu kielimalli ylipäätään tiettyyn tehtävään vai ei.
Jos joku muuten ihmetteli, miksi Microsoftin Copilot ei ole mukana vertailussa, niin siksi, että se ei ole oma kielimallinsa vaan moottorina on OpenAI ja kasvavissa määrin myös Anthropicin Claude (Opus niistä järein).
Samaan syssyyn käytännön vinkki Copilot-käyttäjille: valitse (löytyy oikeasta ylämummosta) Automaattinen-valikosta kielimalliksi GPT ja siitä edelleen GPT 5.5 Syvä ajattelu - tai Opus, jos se siellä jo on. Ero on valtava oletusasetukseen verrattuna.
Ensi viikolla sitten vähän räväkämpää poljentoa…
Tsemppiä viikonloppuun!
Arttu
Viime viikolla ruodin julkisen sektorin tekoälyvalmiuksia, ja että ymmärretäänkö siellä, mitä tuleman pitää. Tällä kertaa yritän olla niin konkreettinen kuin suinkin osaan - se joskus tässä AI-humpassa on kieltämättä vaikeaa - ja listaan kirjeessä ja oheisessa oppaassa liudan case-esimerkkejä, miten tekoälyä on hyödynnetty onnistuneesti (ja epäonnistuneesti) meillä ja muualla.
Suurin syy, miksi tekoälyä ei saada valjastettua omaan arkeen, on juurikin konkretian puute. Jos Copilot-koulutuksessa opetellaan tekemään jäätelökioskille logoa, se ei seuraavana aamuna paljon lämmitä. Ellei sitten satu omistamaan jäätelökioskia.
Sama toisinpäin: tekoäly solahtaa pysyvästi arkeen vain niin, että sen tuomat hyödyt näkyvät omassa työssä heti ja kiistatta. Siksi liikkeelle kannattaa lähteä rajatusti ja valikoiden.
Oppaan materiaali on peruja muutaman viikon takaisesta tilaisuudesta, ja ainakin siellä se sai kehuja. Mutta arvioikaa itse. Alle olen poiminut muutaman erityyppisen noston oppaan sisällöstä, jos joku ei halua sitä ladata.
ASIANTUNTIJA- JA TOIMISTOTYÖ
Aiden Technologies (kyberturva, USA). Otti Otter.ai:n käyttöön myyntipuhelujen automaattiseen litterointiin ja muistioihin. Myyntipuhelujen tehokkuus +33 %, säästö noin yksi henkilötyövuosi per 20 käyttäjää – Otter.ai:n oman raportin mukaan tuhannen käyttäjän organisaatiossa puhutaan 50 henkilötyövuodesta vuodessa.
Nobina (joukkoliikenne, Pohjoismaat). 13 000 työntekijän bussioperaattori muunsi henkilöstökäsikirjansa Lingio-alustan AI:lla interaktiivisiksi mobiilikursseiksi. 7 000 bussinkuljettajaa koulutettu, suoritusprosentit 12-kertaiset toimialan keskiarvoon nähden.
Käyhkö&Co (konsulttitoimisto, Suomi). Pieni AI-konsulttitoimisto, jolla AI on osa prosessia kaikessa: myynti, markkinointi, tuotteistus, kehittäminen, HR ja materiaalit. Manuaalisen työn aika murto-osa aiemmasta, tiimin koko ei ole rajoite kasvulle. Yrittäjä pulskistuu ja firma voi hyvin.
TALOUSHALLINTO
Billerud (sellu- ja paperivalmistaja, Ruotsi). Otti käyttöön Baswaren SmartPDF AI:n ostolaskujen automaattiseen lukuun ja täsmäytykseen ERP-järjestelmään. Yli 90 % PDF-laskuista käsitellään automaattisesti, kuukausittaiset AP-kulut −25 %, manuaalisen tarkastuksen tarve putosi 15 %:sta 9 %:iin kolmessa kuukaudessa.
TEOLLISUUS JA TEKNOLOGIA
KONE Oyj (hissi- ja liukuporrasvalmistaja, globaali). Hisseihin asennetut IoT-anturit lähettävät dataa pilveen, koneoppimismalli tunnistaa poikkeamat viikkoja tai kuukausia ennen vikaa. 73 % vioista tunnistetaan ennakkoon, hissijumiutumiset −40 %.
JULKINEN SEKTORI
Oulun kaupunki – OuluBot. Yksi maailman ensimmäisistä kaupungeista, jotka saivat tulille AI-virtuaaliassistentin (10/2023). Kattaa yli 3 000 aihealuetta, 22 hengen tiimi ylläpitää, palvelu 24/7 useilla kielillä.
Mikä onnistumisia yhdistää?
Onnistumisia yhdistää kolme asiaa:
Vastuuvapautus
Huomioida kannattaa, että tämän kirjoituksen ja oppaan esimerkit on poimittu firmoista, jotka ovat itse kertoneet onnistumisistaan. Tämä on siis valikoitu otos, ei tutkimus. Numerotkin tulevat suurimmaksi osaksi firmoilta tai työkalutoimittajilta, eivät riippumattomista auditoinneista.
Toinen huomio: jos 4.000 juristia tekee saman työn 30 prosenttia nopeammin, tarvitaanko jatkossa samassa suhteessa vähemmän juristeja? Ei välttämättä. Palaan tähän myöhemmin.
Nyt hopi-hopi lataamaan case-esimerkit täältä.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikolla kirjoitin humanoidiroboteista, ja kuinka tekoäly tulee toimistojen lisäksi tuotantoon - eikä siinä mene kauan.
Tässä kirjeessä hahmottelen, mitä Suomen julkinen sektori ajattelee tekoälystä ja sen tuomasta muutoksesta - vai ajatteleeko yhtään mitään.
Vihiä asiasta sain lukemalla valtiolla.fi -sivustolla maaliskuun lopussa julkaistun valtiovarainministeriön erityisasiantuntijan Aleksi Kopposen haastattelun. Kopponen ei ole kuka tahansa kopponen, vaan hän vetää ministeriöiden GenAI-yhteistyöryhmää.
Kyseisen instanssin tavoite on edistää Suomen julkisen hallinnon - kunnat mukaan lukien - “tekoälymuutosta ja sen vaatimia toimenpiteitä, tavoitteita ja päämääriä”.
Kopposen haastattelu oli hyvä, se kannattaa käydä lukemassa. Mies puhui tismalleen oikeita asioita ja ilmaisukin oli ilahduttavan suoraa.
Muutama lainaus:
Kyllä siellä siis tilanteen tasalla ollaan.
Julkisen hallinnon pähkäilyt on jaettu kuuteen teemaan: tekoälyagentit ja automaatio, data ja yhteentoimivuus, ICT ja yhteiset ratkaisut, osaaminen ja muutosjohtaminen, investointien ohjaaminen ja tuottavuus sekä sääntely ja vastuullisuus. Erittäin hyviä teemoja, ei siinäkään mitään.
Kun humpan juoni ja tahti kerran valtiovallassa ymmärretään, iso pyörä on olettavasti jo laitettu pyörimään. No, jos Tekoälymuutos 2036 -visio ja sen ympärille kasattavat teemaryhmät ovat iso pyörä, niin sitten kyllä.
2036. Jos itseltäni jää uusimpien tekoälykäänteiden seuraamisesta viikko väliin, tuntuu, että olen ihan pihalla.
Raotellaan vertailun vuoksi muutamia muita kontekstiin sopivia aikaikkunoita.
Microsoft AI:n ylin dirikka Mustafa Suleyman arvioi helmikuussa Financial Timesissa, että lakimiehiltä, kirjanpitäjiltä, projektijohtajilta ja markkinointiammattilaisilta automatisoidaan suurin osa tehtävistä 12–18 kuukauden sisällä.
On hyvä muistaa, että kyseessä on AI-firmaa pyörittävä mies AI-firmaa pyörittävän miehen aikatauluineen. Mutta silti.
Anthropic julkaisi marraskuussa Claude Opus 4.5 -mallin, joka muutti ohjelmistoalaa radikaalisti käytännössä kvartaalin sisään.
Firmat irtisanovat henkilöstöään joka päivä perusteena tekoäly.
Nyt kun GenAI-verkoston hedelmät, edellä mainitut teemaryhmät, operoivat 6-12 kuukauden syklillä, tilanne on käytännössä se, että liikkuvaa junaa yritetään saada kiinni konttaamalla.
Tai ehkä toiminta onkin todella dynaamista - mistä viitteitä antaa se, että vielä joulukuussa 2025 saman vision nimi oli Tekoälymuutos 2035. Pistettiin siis varmuuden vuoksi heti kättelyssä vuosi nokkiin, että ryhmät nyt varmasti ehtivät ottaa kaikki näkökulmat huomioon ja vielä viineritkin syödä.
No, turha tässä on määräänsä enempää ilkeillä. Semminkin kun operatiivisella tasolla julkisella sektorilla kyllä tapahtuu.
Kela ylläpitää tekoälyrekisteriä, jossa kaikki tuotantokäytössä olevat AI-järjestelmät on koottu yhteen paikkaan, Verohallinto käyttää tekoälyä sekä asiakaspalvelussa että vähäriskisten tapausten tunnistamisessa, VM:llä on 10 miljoonan investointiohjelma vuosille 2026–2027, Sitralla erillinen 50 miljoonan ohjelma julkiselle sektorille, LUMI-AI -supertietokoneeseen laitetaan neljännesmiljardi vuoteen 2028 mennessä…
Mutta jos strategisen tason vastaus AI-murrokseen on 10 vuoden visio ja työryhmissä yksi kierros kestää 6–12 kuukautta, niin on tosi vaikea nähdä, mitä virkaa tällä teemaryhmätouhulla tässä ajassa on.
Sivuhuomautus: edellinen vastaava valtiovetoinen koordinaatioyritys oli AuroraAI vuosina 2020–2022. Sen riippumaton loppuarviointi totesi, että ohjaus- ja johtamisjärjestelmässä oli puutteita koko ohjelmakauden ajan.
Ullatus.
Voihan olla, että koko Tekoälymuutos 2036 -hässäkkä on lillukanvarsi, joten miksi siitä vaahtoan?
Siksi, että olen julkisen sektorin toimijoiden kanssa kymmeniä projekteja vuosien saatossa toteuttanut - useita myös tekoälyyn liittyen - ja olen aidosti huolissani siitä, miten sillä reagointikyvyllä tullaan muutoksesta selviämään.
Kun napin painalluksen päässä on AI-agentti, joka tekee 90 prosenttia Sirkan ja Markun duuneista, ei persaukinen kunta voi kääntää loputtomiin päätään toiseen suuntaan. Tätä eivät ymmärrä vielä lainkaan Sirkka eikä Markku eikä kunnanjohtaja Kettunen.
Toivottavasti pian ymmärtävät ja alkavat pohtia, mitä se tarkoittaa. Teemaryhmän paikka?
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Lähteet: