Viime viikolla kirjoitin, kuinka tekoäly tulee vääjämättä vaikuttamaan meidän jokaisen ammatilliseen identeettiin. Tämänkertaisen kirjoituksen perustan omakohtaisiin kokemuksiin kymmenien kehittämishankkeiden ja satojen keskustelujen pohjalta, ja kyllä pointtiani tutkimuksetkin tukevat.
Suurin uhkakuva tekoälyn käyttöön liittyen ei nimittäin liity tietoturvaan, vaan se on lähempänä kuin osaamme nähdä.
Hieman taustaa:
Ylivoimaisella enemmistöllä organisaatioista toimet tekoälyn suhteen voidaan jakaa kahteen kategoriaan: pidätellään hengitystä ja odotetaan, että koko AI-hömppä kaatuu omaan mahdottomuuteensa / hankitaan lisenssejä ja jätetään homma herran - lue henkilöstön - haltuun.
Kumpikaan näistä lähestymisistä harvoin tuottaa tulosta. Ensimmäisessä tapauksessa sitä ei toki odotetakaan, mutta jälkimmäisessä toivotaan, että jotain alkaa tapahtua.
Siinä mielessä odotukset täyttyvät, että yleensä jotain kyllä alkaa tapahtua. Osa porukasta ottaa haasteen vastaan, alkaa kokeilla ja perehtyä (tiedäthän ne webinaarit, joita sinunkin sähköpostissasi odottaa liuta “parempaa” hetkeä), huomaa nopeasti, kuinka paljon AI:sta on hyötyä, innostuu yhä enemmän, keksii uusia käyttökohteita, oppii lisää… ja menee menojaan.
Sitten on se toinen ääripää. He, jotka ehkä kokeilivat kerran tai kaksi jotain AI-työkalua, eivät tulleet hullua hurskaammaksi, eivätkä enää edes muista, milloin viimeksi ovat AI-työkalupakkia raottaneet. Toisin sanoen mikään ei muuttunut.
Toki väliinkin mahtuu porukkaa - suurin osa itse asiassa - jotka tekoälyä kyllä käyttävät, mutta käyttö on pintapuolista ja hyödyt sitä myöten vähäisiä. Seuraavan harppauksen ottaminen on vaikeaa, kun ei tiedetä, mitä ei tiedetä.
Sitten siihen uhkakuvaan. Jos tekoälyn vieminen arjen askareisiin jätetään henkilöstön omalle kontolla, syntyy valtava railo ihmisten välille. Tämä uhkakuva on todellinen ja tulee lävähtämään silmille monessa paikassa, sanokaa minun sanoneen.
Kun osaamisen taso heittelee, käy niin, että hyödyt eivät skaalaudu johdon päiväunien mukaisesti, työkaluihin ja koulutukseen ei investoida kuten pitäisi ja railo kasvaa entisestään.
Työyhteisön dynamiikka kusee, kun AI:ta parhaiten hyödyntävät ovat tehoiltaan aivan eri planeetalta kuin muut, mikä ei samassa suhteessa - jos ollenkaan - näy palkkapussissa. Lopulta tämä porukka kyllästyy kantamaan muita reppuselässä, alkaa pakata kamppeitaan ja osaamisvaje pahenee entisestään.
Syntyy kierre, jota on vaikea katkaista. Ja tämä kaikki vain siksi, että johto ei tajunnut kyseessä olevan suurin muutos työelämässä moneen sukupolveen - ei taas yksi IT-hanke.
Ja mikä pahinta: kun kyydistä pudonneet saavat jossain kohtaa kenkää, heille ei ole työmarkkinoilla mitään käyttöä. Tämä kuulostaa pahalta, mutta näin tulee käymään.
Ne mahdollisuudet, jotka tekoäly tuo tullessaan - myös uusien työpaikkojen muodossa - ovat valtavat. Tekoälystä pihalla olevat ovat myös näiden suhteen luonnollisesti ulkona kuvioista.
Ne, jotka tieten tahtoen vastustavat muutosta ovat kohtalonsa valinneet. Mutta kaikista heistä, jotka haluavat oppia ja olla muutoksessa mukana, pitää huolehtia.
Siksipä ensimmäinen steppi on se, että organisaatiolla on strategia tekoälyn käyttöön liittyen. Ja siinä strategiassa lukee sivulla yksi kissarobotin kokoisilla kirjaimilla: MEILLÄ KETÄÄN EI JÄTETÄ YKSIN TEKOÄLYN KANSSA.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikolla kirjoitin, mitä tapahtuu, kun vuosien ja vuosikymmenten varrella kertynyt osaaminen onkin yhtä äkkiä korvattavissa koneella.
Jatkan nyt samalla radalla ja pohdin asiaa ammatillisen identiteetin näkökulmasta. Sellainenkin meillä kaikilla on, haluttiin tai ei.
Lähdetään liikkeelle pienellä ilmaveivillä. Ajattelepa omalle kohdalle: mikä olisi ensireaktio, jos pomosi tokaisisi palaverissa: "Tämä raportti on erinomainen, mutta teitkö sen tekoälyllä?"
Olisitko hämmentynyt? Huvittunut? Loukkaantunut? Kuin olisit kiinni huijaamisesta? Vai olisitko kenties ihan cool, aivan kuin pomo olisi udellut, että käytitkö tähän wordia.
Mikä ikinä reaktio olisi, veikkaan, että se ei olisi tuo viimeksi mainittu. Ja siinäpä yksi villakoiralauman ytimistä.
Tätä on tutkittukin, ja etenkin meillä asiantuntijatyötä tekevillä ammatillinen identiteetti rakentuu enemmän osaamisen varaan kuin tittelin tai edustamamme organisaation.
Tämä on itse asiassa varsin terve pohja ammatilliselle minäkuvalle, mutta nyt se on pentele vie uhattuna! Tekoäly alkaa nimittäin olla ihmistä parempi hommassa kuin hommassa - ainakin mitä puhtaaseen substanssiosaamiseen tulee.
Kehitys ei pysähdy, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää mahdollisimman hedelmällinen rinnakkaiselo, jonka kulta-aikaa itse asiassa eletään juuri nyt. Asiantuntija, jolla on vankka osaaminen ja joka on oppinut (oikeasti) valjastamaan avukseen muutaman - usein yksikin riittää - AI-työkalun, pystyy saamaan aikaa asioita, joihin kumpikaan osapuoli ei omin päin pystyisi.
Itsenäisesti operoivien AI-agenttien myötä ihmisen rooli muuttuu koko ajan enemmän koordinoivaksi ja valvovaksi, mutta murehditaan sitä sitten, kun agentit oikeasti toimivat. Hyvin pian siis.
Valvojan roolista ei saata identiteetin kulmakiveksi olla, mikä tulee aiheuttamaan oman kitkansa.
Asiaa ei yhtään auta, että monesti tekoälyn käyttö koetaan ammatillisesti noloksi tai merkkinä oman osaamisen puutteesta. Tällä on nimikin, "AI shaming".
Tämä tarkoittaa hoopoimmillaan sitä, että ihminen tekee työn tarkoituksella käsipelillä ja hitaammin kuin pystyisi suojellakseen imagoaan – vaikka tietää, että tekoälyn avulla homma hoituisi huomattavasti sukkelammin ja lopputuloskin olisi todennäköisesti parempi.
Sermin toisella puolella kollega kyllä käyttää tekoälyä surutta, mutta ei kerro siitä, koska pelkää saavansa kuraa niskaan. (Tämä on muuten samaan syssyyn yksi suurimmista tietoturvariskeistä, toim.huom.)
Jos tunnistatte jomman kumman tilanteen omassa firmassanne, nostakaa AI-kissa pöydälle ja sassiin. Muuten alkaa ovi käydä.
Toisaalta jos kulttuuri on sellainen, että tekoälyn käyttöä pitää häpeillä, ovi saakin käydä.
Tekoälyn tuomassa muutoksessa pelottavaa on se - lue sekin - että se ei suinkaan iske tasaisesti, ei myöskään päivän teeman eli identiteetin näkökulmasta.
Junnuosaston asiantuntijalle ei todennäköisesti ole päässyt rakentumaan samanlaista ammattiylpeyttä kuin kokeneelle kollegalle tietyn teknisen taidon ympärille, joten uudet työkalut on helpompi ottaa haltuun. Toisaalta juniorilla ei ole tarvittavaa kokemusta arvioida tekoälyn tuotoksia kriittisesti.
Junnu kyllä pistää pelit soimaan, mutta ei välttämättä tiedä, milloin lopputulos on huono tai jopa vaarallisen huono. Pitkän uran tehnyt kehäkettu tietää.
Hyvä uutinen on se, että molempia tarvitaan. Huono uutinen on se, että tarvitaan, kunnes ei tarvita.
Mutta jos annetaan Excelin päättää, saatetaan pistää laulukuoroon juuri se palanen, joka pitää homman kasassa. Sitten kun 💩 iskee tuulettimeen, ei enää ole ketään, joka osaisi sanoa WTF - ensimmäisen W:n edustaessa sanaa “WHY”.
Seuraavaa olen rummuttanut kyllästymiseen asti, mutta koska kertaus on opintojen äiti jne.
Tekoälyn tuoma muutos iskee kuin miljoona volttia sekä organisaatiotasolla että yksilötasolla. Siksi johdon on puulaakin koosta ja toimialasta riippumatta ymmärrettävä - valistunut arvaus lienee reilumpi vaatimus - mitä tuleman pitää, luotava sen pohjalta strategia ja ohjeistus, investoitava koulutukseen ja työkaluihin ja kerrottava tästä kaikesta avoimesti henkilöstölle. Piste.
Täsmennyksenä: “Kyllä meillä porukka sitä tekoälyä käyttää” ei ole strategia.
Hyvää pääsiäistä! 🐣
Arttu
Lähteet: Innovative Human Capital: "AI Shaming in Organizations" (2026); Työterveyslaitos: Tekoälyn vaikutus työn merkityksellisyyteen; Akava Works: Työelämätutkijoiden näkemyksiä asiantuntijatyön muutoksesta; Barona: Tekoäly haastaa juniorit ja seniorit
Viime viikolla kirjoitin tekoälyn objektiivisuudesta - ja voiko näitä kahta sanaa mahduttaa samaan lauseeseen missään olosuhteissa. NYT kirjoitan siitä, miten käy, kun tekoäly peittoaa osaamisellaan meistä vihmerimmätkin.
New York Times julkaisi äskettäin ihmiskokeen, joka sai toipuvan journalistin mielenkiinnon heräämään. Yli 86.000 lukijaa osallistui testiin, jossa piti valita, kumpi teksti on parempi - huippukirjailijan vai Claude Opus 4.5 -kielimallin tuottama.
Tulos: kirjoittajasta riippuen 54–57 prosenttia peukuista meni tekoälylle. Tarkennuksena mainittakoon, että tämä ei tarkoita, että tekoäly olisi suitsait korvaamassa maailman parhaat kirjailijat, kokonaisuus kun on paljon enemmän kuin osiensa summa.
Silti. Kun minäkin päivittäin saan kuullakseni, kuinka tekoälyn tuottama teksti “kuulostaa ihan tekoälyn tuottamalta”, eikä sitä täten voi käyttää, niin kyllä syy tähän löytyy näytön ja työtuolin välistä.
Ja miksi tämän pitäisi kiinnostaa muitakin kuin ex-toimittajia? Antakaas kun selitän.
Jos ja kun alamme huomata, että vuosien ja vuosikymmenten aikana kertynyt substanssiosaaminen onkin yhtä äkkiä korvattavissa koneella, siinä helisee sekä ammatillinen identiteetti että asema.
Viimeksi tällä viikolla olemme saaneet lukea, kuinka tekoäly korvaa isolla kädellä ihmistyötä - tällä kertaa pankeissa, mikä sektori on perinteisesti ollut työllistäjänä sieltä vakaimmaista päästä.
Hesarin jutusta kannattaa muuten bongata myös sellainen sivujuonne, että OP:n johdolla on henkilökohtaiset tekoälyvalmentajat, jotka pitävät dirikat ajan tasalla uusimmista AI-käänteistä. Ottakaa onkeenne.
Juuri nyt tapahtuvissa AI-pohjaisissa tai AI-pohjaisiksi väitetyissä vähennyksissä liipasimella ovat enimmäkseen uransa alkutaipaletta taivaltavat, mutta kuten kirjailijaesimerkki osoitti, kokemuksen taaksekaan ei pitemmän päälle voi mennä piiloon.
Kyse on pitkälti siitä, pystyykö ihminen luomaan nahkansa uudelleen ja hyväksymään, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Se helppoa ole ei.
Sitten päästetään opponoijat ääneen. Kokeneet tekijät ovat yleensä myös kalleimpia, ja jos asiaa tarkastellaan pelkästään Excelin voimalla, eikä arvomaailman anneta tulla sotkemaan hyviä suunnitelmia, kiusaus laittaa tämä porukka luiskaan on ilmeinen.
Samalla ovenavauksella lähtee korvaamatonta hiljaista tietoa ja taitoa tunnistaa, milloin jokin ei täsmää. Tekoälyn tuotokset saattavat alussa näyttää hyvin vakuuttavilta, mutta totuus voi olla toinen: datassa on kenties kohtalokkaita vääristymiä, syy-yhteyksistä tehdään vääriä päätelmiä ja ylipäätään saatetaan askarrella aivan eri ongelmien kanssa kuin pitäisi.
Tekoäly saattaa myös yksinkertaisesti puhua puuta heinää, ja lienee organisaation edun mukaista, että joku hoksaa, kun näin käy.
Se, että osaaminen on korvattavissa, ei välttämättä tarkoita, että ihminen on korvattavissa.
Kokenutta kaartia siis tarvitaan valvomaan ja orkestroimaan, ei entiseen tapaan tekemään. Mutta tarvitaanko Pentin Putki Oy:ssä kapellimestareita nykyiset 50 vai riittääkö 20, on toinen asia.
Muun muassa tämän takia tekoälyn kannattaa kiinnostaa, olipa mittarissa maileja 50 tai 500.000.
Sama kulmahuoneen porukalle: se, että tekoäly ottaa hommat haltuun, on monimutkaisempaa kuin konsultti Kettunen lupailee. Etenkin jos henkilöstön vähentäminen on ykköstavoite, homma todennäköisesti menee vihkoon. Tästä taannoin Linkkarissakin puhisin.
Tekoälyn puristuksessa olevaan ammatilliseen identiteettiin liittyen minulla on enemmänkin sanottavaa, joten jatkan siitä ensi viikolla.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikolla kirjoitin tekoälyuupumuksesta, ja miksi se on ihan oikea ja vakavasti otettava ilmiö. Nyt pähkäilen, missä määrin tekoälyn tuottaman sisällön objektiivisuuteen voidaan luottaa.
Aihe putosi syliin tekoälyteemaisesta lounaskeskustelusta, kun ystäväni kertoi käyttävänsä tekoälyä muun muassa sen takia, että se on objektiivinen. En alkanut inttää vastaan, koska toisaalta ystävä oli ihan oikeassa. Ja toisaalta sitten taas…
Kuvittele, että palkkaatte yritykseen konsultin, joka on lukenut kaiken maailman tekstin (kyseessä ei ole Paavo Väyrynen, jos joku jo ehti säikähtää).
Siihen kaikkeen mahtuu miljoonia niteitä huippulaadukasta ja monipuolista aineistoa, mutta myös nettikommentteja, viiden pennin bisneskirjoja, jenkkifirmojen sisäisiä viestejä ynnä muuta epäkuranttia scheibaa.
Eikä konsultti kullan kiilto silmissään ole vaivautunut valikoimaan, mitkä lähteet ovat legittejä ja mitkä eivät.
Onko näin koulutettu kone siis objektiivinen tietolähde? Ei ole, ei ainakaan ilman kunnollista ohjeistamista (mistä enemmän lopussa).
Kuten todettua, kielimallit koulutetaan massiivisilla määrillä internetistä kaavittua (ja pöllittyä) dataa. Aineisto ei suinkaan ole neutraalia vaan täynnä historiallisia vääristymiä, kiistanalaisia näkökulmia ja mielipiteitä, joissa menevät puurot ja vellit sekaisin.
Länsimaiset mallit on koulutettu pääosin länsimaisella datalla, joten ne priorisoivat länsimaisia normeja. Sairaanhoitaja assosioidaan naiseen, insinööri mieheen – ei sen takia, että malli olisi tietoisesti epäsukupuolineutraali (onkohan tuo edes sana?), vaan koska data on sellaista.
Sitten ovat vielä teknologiayhtiöiden omat arvomaailmat, jotka heijastavat kehittäjiensä poliittisia näkemyksiä. ChatGPT ei siis ole vain OpenAI:n tuote – se on myös heidän maailmankuvansa tuote. Tästä ei hirveästi huudella, mutta näin ovat marjat.
Kielimalleja hienosäädetään ihmisarviointien perusteella: oikeat ihmiset pisteyttävät vastauksia, ja malli oppii tuottamaan enemmän sitä, mistä se palkitaan.
Kuulostaa järkevältä – ja sinänsä onkin, mutta pienellä sivuvaikutustwistillä: malli oppii myötäilemään ja vahvistamaan käyttäjän mielipiteitä ja oletuksia, vaikka ne olisivat faktojen puolesta kuinka hatelikossa.
Tiedätte nämä “Loistavaa, Arttu!”, “Erinomainen oivallus, Arttu!”, “Olet komea ikäiseksesi, Arttu!” (ok, tuo viimeinen oli omaa hallusinointiani) yms. kehut, jotka ovat alussa hauskoja ja imarteleviakin, mutta pian huomaat, että täydellinen kriittisyyden puute vääjäämättä vääristää lopputulemaa.
Hallusinaatiot eli AI:n tuottama uskottava mutta keksitty tieto on tässä vaiheessa jo tuttu käsite. Eikä siinä kaikki: mallit voivat keksiä myös olemattomia tutkimuksia, tilastoja ja viittauksia – täydellisine tekijätietoineen – jotka näyttävät aivan autenttiseilta.
Tässä kohtaa on tosin todettava, että käytän 3-4 tekoälytyökalua päivittäin, ja en ole vuosiin törmännyt tilanteeseen, jossa kielimalli olisi päästellyt aivan omiaan - ainakaan suuremmassa mittakaavassa.
Tilanne on siis hallusinoinnin osalta parempi kuin vaikka vuosi sitten ja paranee koko ajan.
Koska edellinen, eihän näitä työkaluja uskalla käyttää mihinkään? Uskaltaa kyllä, mutta tämä kaikki on hyvä ymmärtää. Jo pelkästään siksi, että se vaikuttaa siihen, miten kielimalleja pitää käyttää.
Esimerkiksi:
Tämän päivän kielimallit ovat huikean hyödyllisiä todella monessa. Mutta ne ovat edelleen tilastollisia kielenkäyttäjiä ja nojaavat opetusaineistoon niin hyvässä kuin pahassa.
Sen kun pidät mielessä, ajoja vaan!
Jos organisaatio ei ole operoinut viimeisintä kahta vuotta huippusalaisen projektin parissa perunakellarissa ilman yhteyttä ulkomaailmaan, jonkin sortin tekoälyprojekti siellä on käynnissä.
Viime viikolla kirjoitin GEO:sta eli siitä, miten yritykset voivat vaikuttaa tekoälyn tarjoamiin hakutuloksiin vai voivatko mitenkään. Jos tuo aihe ei vielä uuvuttanut, tämänviikkoinen kirjoitus sen tekee - mutta tarkoituksella.
Nyt kun kokemusta tekoälykokeiluista on alkanut kertyä, on havaittu, että iso osa alkuvaiheen AI-hankkeista menee perseelleen - ainakin jos perseelleen menemistä tarkastellaan puhtaasti hyödyn näkökulmasta.
Miksi näin käy, siitä olen kirjoittanut useammankin kerran.
Totta on, että vaikka tekoäly kiistatta tehostaa työntekoa ja sen pitäisi vapauttaa ihmisiltä kaistaa johonkin “arvokkaampaan” - minkä määritelköön kukin tahollaan - voi helposti käydä päinvastoin, ja tekoäly itse asiassa lisää kuormaa ja uupumusriskiä. Lennokkaiden termien ihmemaassa, Ameriikan Yhdysvalloissa, tälle on annettu osuva nimi “AI brain fry”.
Boston Consulting Groupin ja UC Riverside -yliopiston tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan (n=1500) 14 prosenttia vastaajista sanoi tekoälyn intensiivisen käytön aiheuttaneen kognitiivista uupumusta, ja joka kolmas vastaaja kertoi työmääränsä itse asiassa kasvaneen sen jälkeen, kun AI:ta alettiin toden teolla hyödyntää.
Mistä moinen? Jäljet johtavat ns. tehokkuusansaan. Se tarkoittaa, että kun tekoäly nopeuttaa jonkin tehtävän tekemistä, johto ei suinkaan anna vapautuneen ajan mennä palautumiseen tai syvempään ajatteluun tai kahvihuoneessa läppäilyyn, vaan rimaa eli tuottavuustavoitteita nostetaan sitä mukaa.
Projekteja pukkaa lisää, ja pian käy niin, että ihminen ei enää edes pystyisi selviytymään työtaakastaan ilman tekoälyä. No, onhan tämä toki yksi tapa saada tekoäly käyttöön läpi linjan, mutta ei ehkä se ideaalisin.
Voisi ajatella, että henkilöstö ei moista peliä purematta niele. Tekoälyuupumus kuitenkin harvoin johtaa kapinaan, se kun hiipii sisään sukkasillaan. Yksi selkeä oire tulevasta on se, että palavereissa puhutaan enemmän siitä, mitä työkalua käytetään, kuin siitä, mitä ongelmaa tekoälyn avulla itse asiassa ratkaistaan.
Osa porukasta alkaa sitten käyttää tekoälyä sen enempää asiaa pohtimatta, mikä taas johtaa helposti siihen, että tuotokset ovat geneeristä ja sielutonta AI-slopia.
On havaittu (mm. edellä viitattu tutkimus), että useampaa AI-työkalua samanaikaisesti käyttävillä tuottavuushyödyt itse asiassa laskivat, kun taas pienen mutta fokusoidun työkalupakin käyttäminen korreloi positiivisesti tuottavuuden kanssa.
Tämä käy järkeen: jos ei tiedä mitä rakentaa, tilanne ei siitä muuksi muutu, vaikka joka päivä kävisi Motonetistä lisää työkaluja.
Sitten hyvät uutiset! Tekoälyuupumus on hoidettavissa, eikä resepti ole erityisen monimutkainen. Näillä kolmella konstilla pääsee jo pitkälle:
Tämä on sisäisen viestinnän sääntö numero yksi, ja se kannattaa ottaa tässä kohtaa erityisen vakavasti. Toki jos johto ei tiedä, mitä porukalle sanoisi, kannattaa AI-roadmap levittää kulmahuoneen pöydälle vielä kerran.
Suomessa maaperä on valitettavan otollinen tekoälyuupumukselle. Ensinnäkin tekoälyyn suhtaudutaan skeptisesti: 84% suomalaisista konttorirotista kertoo olevansa huolissaan tekoälyn tuottaman tiedon paikkansapitävyydestä ja 81% tietoturvariskeistä.
Toiseksi Työterveyslaitoksen tuore tutkimus osoittaa työhyvinvoinnin olevan yleisesti laskussa, eivätkä maailmanpoliittinen tilanne ja tekoälyn aiheuttamista mullistuksista huutavat otsikot ole omiaan mieltä rauhoittamaan.
Siispä, arvoisat johtajat, ottakaa homma näppiin ja unohtakaa “näin teet tekoälyllä jäätelökioskille logon” -tyyliset koulutukset, tuuleen huutavat konsultit (paitsi minut) ja kokeilut, joita ei johda kukaan.
Sen sijaan rakentakaa konkreettinen ja matalan kynnyksen suunnitelma tekoälyn käyttöönotolle, ja rakentakaa se heti. Jos ette osaa, opetelkaa.
PS. Tsekkaa myös ladattavat oppaat: AI-assistentti 15 minuutissa ja Möykystä strategiaksi - Johdon AI-opas
Lähteet:
Viime viikolla kirjoitin tekoälyn viimeaikaisesta kehityskulusta, jossa vauhtii tuntuu vain kiihtyvän. Tällä kertaa askellan hieman teknisempään humppaan, koittakaa kestää. Aihe on myös ilmiötasolla hyvä esimerkki siitä, kuinka läpiluotaava on tekoälyn vaikutus.
Kävi nimittäin alkuviikosta niin, että asiakas laittoi sähköpostia. Olemme kyseisen yrityksen kanssa jumpanneet hakukonelöydettävyyttä kuntoon hyvällä menestyksellä, mutta nyt asiakas oli kysynyt omiin palveluihinsa liittyviä kysymyksiä Googlen tekoälyltä (Gemini).
Lopputulos oli se, että Gemini löysi ja suositteli kyllä kilpailijoita mutta ei vahingossakaan heitä. “Olisiko ao. asialle tehtävissä jotain?”, kysyi asiakas aiheellisesti - faktahan on, että yhä useampi etsii tietoa tekoälytyökaluilla perinteisen googlettamisen sijaan.
On tehtävissä, ja siitä seuraavassa.
Huom! En ole tämän aiheen syväasiantuntija, enkä yritä sellaista leikkiä, ja vaikka olen kollegallani Jonilla (joka sitten taas on) tämän kirjoituksen tarkistattanut, oikeus amatöörimäisiin asiavirheisiin pidätetään.
Tässäpä siis katsausta GEO:oon (aka Generative Engine Optimization) - ja kuten esimerkkimme osoitti, se että perinteinen SEO (aka Search Engine Optimization) on mintissä, ei suinkaan tarkoita, että tekoäly noteeraa teidät yhtä tehokkaasti.
Kehittämistoimenpiteitä ei ole helpottanut, että AI-löydettävyyteen on liittynyt paljon asioita, joita kukaan ei tarkkaan ottaen tiedä, mutta ymmärrys toki on matkan varrella kasvanut. Ja kyllähän näppylät niin ovat, että tämä puoli on otettava työn alle, etenkin jos SEO on ollut keskeinen osa markkinoinnin strategiaa.
Miten suuri osa hauista sitten tapahtuu ChatGPT:ssä, Geminissä, Claudessa, Copilotissa, Perplexityssä yms. Googlen sijaan? Kaivelin aiheesta tutkimuksia, mutta nopealla vilkaisulla vaikutti siltä, että ko. “tutkijoilla” oli vahvasti oma GEO-lehmä ojassa, joten katson viisaimmaksi kuitata asian toteamalla, että koko ajan enemmän.
Mikä minua viestintätaustaisena syvästi ilahduttaa on se, että hyvän sisällön merkitys näyttäisi olevan myös tekoälyaikakaudella keskeinen löydettävyyteen vaikuttava tekijä. "Hyvä" tosin joudutaan määrittelemään uudelleen.
Princetonin, Georgia Techin ja Allen Instituten tutkijat julkaisivat vuonna 2024 - iäisyys sitten siis, mutta myöhemmät tutkimukset tukevat väitteitä - vertaisarvioidun tutkimuksen GEO: Generative Engine Optimization siitä, mitkä sisällölliset tekijät parantavat näkyvyyttä tekoälyvastauksissa.
Tulos oli, että oikeilla sisältömuutoksilla näkyvyys voi parantua jopa 40 prosenttia.
Parhaiten toimivat kolme asiaa: konkreettiset luvut ja tilastot, viittaukset ulkopuolisiin luotettaviin lähteisiin ja asiantuntijoiden suorat sitaatit.
Mikä puolestaan ei toiminut lainkaan? Avainsanojen viljeleminen – mikä SEO:ssa on perinteisesti ollut tehokasta – ei GEO:ssa näyttäisi saavan viisareita värähtämään, mahdollisesti jopa päinvastoin. Toisin sanoen: kirjoita kuin toimittaja, ei kuin myyntimies.
No nyt minulla jo vierähti kyynel poskelle.
Vuonna 2025 julkaistu Toronton yliopiston preprint GEO: How to Dominate AI Search vahvisti tämän ja lisäsi soppaan havainnon, että tekoälyhaku suosii selvästi niin sanottua ansaittua mediaa brändin oman sisällön kustannuksella.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että toimittajan kirjoittama juttu firmastasi painaa tekoälyn silmissä enemmän kuin oma nettisivusi, vaikka se olisi kuinka hyvin optimoitu. Tässä on iso ero perinteiseen SEO:hon.
Avoimuuden nimissä on mainittava, että tutkimusten valossa ei edelleenkään ole selvää, missä määrin GEO-toimenpiteet tuottavat mitattavaa kaupallista hyötyä (mm. Columbian ja MIT:n vuonna 2025 julkaistu E-GEO-tutkimus).
Suunta on kuitenkin selvä – ja varsinkin ansaitun median merkitys on sellainen asia, joka kannattaa pistää korvan taakse.
Tekoäly demokratisoi osaamista, mistä olen itsekin useita kertoja kirjoittanut, ja sama ilmiö on havaittavissa tässä: pienemmät sivustot hyötyvät GEO:sta suhteellisesti enemmän kuin vahvat toimijat. Googlen ykkönen menettää silmäpareja, kun taas sijoilla ynnä muuta roikkuva sivusto saattaa tekoälyn kautta löytyä aivan eri osumatarkkuudella.
Game is on!
On hyvä ymmärtää, että tekoäly ei lue sivustoa kuin ihminen. Se hakee sieltä paloja, jotka vastaavat käyttäjän kysymykseen mahdollisimman täsmällisesti. Tästä seuraa, että:
Näistä ei maallikon tarvitse ymmärtää enempää kuin siitä, miten joku voi syödä selleriä, mutta www-kumppanin kanssa GEO:sta kannattaa muutama sana vaihtaa.
Jos verkkohaut ovat keskeinen myynnin kanava, GEO:n on syytä olla asialistalla nyt eikä ensi kesän keskiviikkona. Nääs ne potentiaaliset asiakkaat, jotka käyttävät tekoälyä tiedonhakuun, huitelevat ostopolulla jo pitkällä ja ovat valmiita tekemään päätöksen. Usein käy sitten niin, että puulaaki, jota tekoäly suosittelee, poimii kaupan kotiin.
Hyvät uutiset: GEO-kilpailu on vasta alussa, ettekä ole menettäneet mitään. Kuten kaikessa tekoälyyn liittyvässä, kilpailijat/kollegat ovat todennäköisesti vielä enemmän unessa - mitä en kuitenkaan pitkän aikavälin strategiaksi voi suositella.
Ensi viikolla kirjoitan tekoälyuupumuksesta. Tällä tarkoitan, että ihmiset ovat korviaan myöten täynnä tekoälytohkeilua, mikä ei valitettavasti suinkaan tarkoita, että muutos hidastuu - päinvastoin, siksi siitä niin paljon kohkataan. Onko uupumukseen lääkettä, sitäpä pohdin ensi viikolla.
Tsemppiä viikkoon!
Lähteet:
GEO: Generative Engine Optimization (Princeton, Georgia Tech, Allen Institute – 2024) https://arxiv.org/abs/2311.09735
GEO: How to Dominate AI Search (Toronto – 2025) https://arxiv.org/abs/2509.08919
E-GEO: A Testbed for Generative Engine Optimization in E-Commerce (Columbia & MIT – 2025) https://arxiv.org/pdf/2511.20867
Viime viikolla kirjoitin ensimmäisistä AI:n piikkin julkisesti laitetuista irtisanomisista Suomessa, ja käsittelen tekoälyn viimeaikaista kehityskulkua. Kiirettä on nimittäin pitänyt.
Tapahtui niinä päivinä marraskuussa 2025, että AI-firma Anthropic julkaisi uuden version Claude Code -koodaustyökalustaan. Se oli yksi näistä hetkistä, kun jollain jossain menevät murot väärään kurkkuun ja tässä kohtaa joku jossain olivat Piilaaksoon koodarit.
Julkistuksen jälkeen oli nimittäin ilmeistä, että tekoäly tulisi ottamaan ihmisiltä koodaushommat huomattavan paljon aiemmin arvioitua nopeammin. Ei toki kaikkea, mutta ison siivun.
Jos et ole koodari, älä kuitenkaan lopeta lukemista. Koska…
…kyse ei suinkaan ole vain koodaustyökalujen kehityksestä. Tekoäly on viimeisen vuoden aikana ottanut valtaisan loikan kahdella eri rintamalla.
Ensinnäkin kielimallit – siis ne chatbotit kuten ChatGPT, Claude ja Gemini, joita käytät lähinnä Googlen korvaajana, mikä saa konsultti Käyhkön toisaalta kyyneliin mutta toisaalta pysymään leivässä ainakin vielä hetken - ovat siirtyneet tekstin tuottamisesta kohti itsenäistä ajattelijaa.
Uusimmat versiot nimittäin tekevät huomattavan paljon enemmän kuin ainoastaan vastaavat kysymyksiin. Käytännössä ne osaavat funtsia (reasoning/thinking) ja ratkoa hyvinkin monimutkaisia ongelmia ilman, että niitä pitää olla koko ajan käskyttämässä ja oikomassa.
Samoin agentti-ominaisuus - eli että AI hoitaa tehtäviä alusta loppuun itsenäisesti - kehittyy vauhdilla, mikä tuo taas aivan uuden ulottuvuuden siihen, mitä työkaluilla voi tehdä.
Siis sen hakutoiminnon lisäksi. Sori, nyt lopetan.
Sitten on edellä mainittu koodaus, jossa kehitys näkyy ehkä selkeimmin siitä yksinkertaisesta syystä, että se on helposti mitattavaa. Esimerkki: SWE-bench Verified on testi, jossa AI:lle annetaan oikeita ohjelmointivirheitä korjattavaksi. Vuosi sitten parhaat mallit saivat kyseisessä testissä fiksattua alle 50 prosenttia virheistä, mutta nyt luku oli yli 80 prosenttia.
Toisin sanoen neljä viidestä ohjelmointiongelmasta ratkesi AI:n avulla. Ja tämä kehityskulku yhdessä vuodessa.
Miksi ohjelmistopuolen AI-haipakkaa kannattaa muidenkin seurata, niin siksi, että softakehitys on tähän asti ollut yksi vaikeimmin automatisoitavista tietotyön muodoista. Se kun vaati loogista päättelyä, ongelmanratkaisua ja kontekstin ymmärtämistä.
Jos AI pystyy nyt hoitamaan senkin, lista asioista, joita se ei pysty hoitamaan lyhenee nopeasti. Koodauksessa tapahtunut muutos ei täten ole erillinen ilmiö, vaan merkki siitä, mitä tuleman pitää. Sama tahti on askelten pian kaikessa tietotyössä.
Jenkeissä esimerkiksi isoissa lakifirmoissa ja pankkeissa, joilla on ollut nappulaa kehitellä AI-työkaluja, tekoäly tekee jo nyt ison osan sopimusten ja säädösten läpikahlaamisesta, taloudellisesta mallintamisesta, raportoinnista yms. - kaikki hommia, joihin on aiemmin saattanut mennä ihmisiltä viikkoja.
Markkinoinnissa ja viestinnässä muutos lienee ollut vielä suurempi, näissä hommissa kun valmiit työkalut riittävät melkein aina hoitamaan homman. Niinpä jenkeissä yli 80 prosenttia markkinointijohtajista kertoo käyttävänsä AI:ta sisällöntuotantoon (mikä sai minut ensimmäisenä pohtimaan, että missä lienee se vajaa 20 prosenttia - käpylehmillä leikkimässä kenties).
Tämä tarkoittaa ihan suoraan, että luovia suunnittelijoita, copywritereita, graafikoita, analyytikkoja, projektipäälliköitä jne. ei tarvita enää yhtä paljon - jos lainkaan.
Seuraan työni puolesta AI-kenttää aktiivisesti, ja tällä hetkellä uutisoidaan harva se päivä aikamoisia madonlukuja. Yksi tuoreimmista ulostuloista oli Microsoftin AI-johtajan Mustafa Suleymanin kommentti, jossa hän arvioi, että olipa kyseessä lakimies, kirjanpitäjä, projektijohtaja tai markkinointipäällikkö, suurin osa heidän tehtävistään automatisoidaan AI:n toimesta 12–18 kuukauden sisällä.
Aikataulua soppii eppäillä, mutta lopputulema voi todellakin olla tuo - mikä on toki eri asia kuin että työpaikat katoavat samassa suhteessa. Joka tapauksessa kun muutos on tätä kaliiperia, vaikutukset ovat… No, merkittävät.
Sitten kun minäkin lähes päivittäin saan kuunnella “Meille kuule Arttu riittää ihan luomuäly” -kommentteja, niin kyllä siinä mieli tekee tarrata vastapuolta hellästi hartioista ja ravistella niin perkeleesti.
Onneksi ovat myös he, jotka yskän ainakin jollain tasolla ymmärtävät.
Ei yllä mainittu tietenkään tarkoita, että kaikki loppuu, mutta sitä se tarkoittaa, että kaikki muuttuu, ja muuttuu nopeasti.
Tietotyöläiselle ymmärrys tekoälystä ja kyky käyttää tekoälytyökaluja tulee olemaan aivan kriittinen työelämätaito, ja valitettavasti vielä toistaiseksi ko. taidon opettelu tuppaa olemaan jokaisen omalla kontolla.
Koodaritkaan eivät katoa, mutta heidän roolinsa muuttuu: vähemmän varsinaista koodin vääntämistä ja enemmän arkkitehtuuria ja laadunvalvontaa. Sama logiikka toistuu alasta riippumatta.
Isossa osassa tietotyötä lisäarvo tulee yhä enemmän strategisesta ajattelusta, asiakassuhteista ja kontekstin ymmärtämisestä – eikä sillä ole väliä, vaikka lopputuotos tulisikin AI-tuutista.
Sitten kun olet juuri valmistunut koulusta vuonna 2014 luodun opetussuunnitelman askelmerkkejä seuraten, niin tsemppiä työnhakuun!
Että miettiä näitä asioita kannattaa - yksin ja yhdessä.
Lähteet: Anthropic 2026 Agentic Coding Trends Report, McKinsey / CIO.com, SF Standard (19.2.2026), LogRocket AI Dev Tool Power Rankings (helmikuu 2026), CNBC (lokakuu 2025), Fortune / Financial Times (helmikuu 2026), Time Magazine (lokakuu 2025), SalesforceDevops.net