Nytpä kävi ensimmäisen kerran niin, että jäi viime viikolla uutiskirje tekemättä - pahoittelut! Parasta aikaa on menossa kolmen viikon rypistys, jonka aikana vedän 15 työpajaa + muut askareet päälle, ja tunnit vuorokaudessa yksinkertaisesti loppuivat.
Mutta selitykset sikseen ja asiaan. Edellisellä viikolla purin erään jenkkiläisen irtisanomisuutisen, syystä että sen perusteluissa lävähti naamalle tukku asioita, joiden pitäisi herättää ajatuksia myös täl pual merta.
Tämän kirjeen osalta annan jo etukäteen korniusvaroituksen. Perustan nimittäin kirjoituksen Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa filosofi Esa Saarinen hehkutti Aleksander Barkovia ja hänen rooliaan Leijonien MM-kullassa. Tähän tapaan:
"MM-kulta muistuttaa, kuinka me suomalaiset olemme parhaimmillamme juuri silloin, kun homma ei rakennu näyttävyyden, itsekorostuksen tai sankaruusloiston varaan – vaan silloin, kun jokainen saa palvella kokonaisuutta tinkimättömän keskinäisen arvostuksen hengessä."
Kipaiskaas nenäliinat, niin päästään jatkamaan. Juttu muuten kannattaa lukea, diggasipa lätkästä tai ei.
Itse kun tekoälyliemessä päivittäin marinoidun, näen Leijonien tarinassa tietyn yhtäläisyyden AI:n tuomaan murrokseen.
Useimmissa organisaatioissa tekoälyn käyttö kulkee edelleen samaa latua: muutama innokas rakentaa omatoimisesti itselleen toimivat työkalut ja menee menojaan. Loput tuijottavat lasittunein silmin Copilot-ikonia eivätkä tiedä, mitä mieltä siitä pitäisi olla - saati mitä sillä tehdä.
Tämä kahtiajako, josta olen aiemminkin kirjoittanut, on organisaation kannalta surkea tilanne. Ja kun strategia puuttuu, kuilu osaavien ja osaamattomien välillä levenee koko ajan.
Tässä kohtaa kuvaan astuu Barkov-opetus! Jos tekoälystä vilpittömästi ajatellaan niin, että sen tavoite on muuttaa työelämä paremmaksi koko organisaatiossa ja sen mukaisesti myös toimitaan, siitä tulee yhteinen asia eikä muutaman sankarin sooloprojekti.
Etenkin kun nuo sankarit saattavat livetä kilpailijan leipiin milloin tahansa. AI-osaamiselle nääs tulee olemaan tulevina vuosina kysyntää isolla K:lla.
Mutta se vaatii, että jokainen otetaan mukaan kehitykseen — ja vaikka ykkösosaajat ovat jo edellä, kuten pitääkin, muut eivät näe sitä uhkana vaan hyvänä asiana myös itselleen.
Sain viime viikolla päätökseen koko kevään kestäneen konsultointiprojektin isossa 800 ihmistä työllistävässä organisaatiossa. Urakka piti sisällään yli 50 haastattelua, kymmeniä tunteja henkilökohtaista ohjausta, puolentusinaa workshopia ja säännöllisiä pohdintoja johdon kanssa. Lopputyönä rustasin organisaatiolle AI-kehittämissuunnitelman vuosille 2026-2027.
Projekti oli työläs, mutta enemmän se oli antoisa - syystä siitä, että homman lähtökohta ei ollut "otetaan tekoäly käyttöön hinnalla millä hyvänsä" vaan, miten tekoäly otetaan käyttöön niin, että kukaan ei putoa kelkasta. Silloin tekemisen klangi on ymmärrettävästi aika erilainen.
Yhteinen maali, selkeä (mutta elävä) strategia, osaamistarpeiden tarkka selvittäminen, edelläkävijöiden hyödyntäminen yhteiseen hyvään, jaetut käytännöt, tarvittava dokumentaatio, riittävästi resurssia sekä strategiselle puolelle että hands-on-kouluttamiseen jne.
Muuttujia on paljon, mutta jos tätä pohdintaa ei tehdä, tekoäly ei koskaan jalkaudu arkeen - ei ainakaan siinä mittakaavassa, että voidaan puhua aidosta muutoksesta.
Ja mikä parasta: kun organisaatio huomaa olevansa kehityksen eturintamassa — koko porukalla, ei vain muutaman osaajan voimin — siitä syntyy aitoa ylpeyttä.
Ylpeydellä en tarkoita tässä yhteydessä väsynyttä LinkedIn-pöhinää, jossa paukutellaan henkseleitä "AI first -strategialla", vaan sellaista, joka näkyy suoraan arjessa: työt on helpompi tehdä, porukka saa enemmän aikaan ja arki muuttuu paremmaksi. Miltäpä tällainen diili kuulostaisi?
Lopuksi on todettava, että vaikka kaikki tehtäisiin viimeisen päälle ihmiset edellä, tekoäly tulee lopettamaan työtehtäviä. Mutta jos muutokseen ollaan valmistauduttu ja henkilöstöä hyvissä ajoin siihen koulittu, täytyy luottaa siihen, että moni löytää paikkansa myös uudessa organisaatiossa (ja maailmassa).
Ainakin useampi kuin siellä, missä murros putoaa syliin pyytämättä ja yllättäen.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime ja edellisellä viikolla tein katsauksen suurimpiin tekoälytoimijoihin ja niiden hefeosastoon. Näiden yksittäisten yhtiöiden ja henkilöiden motiiveilla on valtava vaikutus siihen, mihin suuntaan AI kehittyy, joten on hyvä tietää edes pintapuolisesti, mitä siellä funtsitaan.
Nyt ruodin erästä irtisanomisuutista, jossa porukkaa laitettiin pihalle tekoälyn nimissä - näitä on valitettavasti piisannut taas alkuvuonna. Kyseessä on kryptopörssi Coinbase, joka ilmoitti toukokuun alussa vähentävänsä 14 prosenttia työvoimastaan eli vajaat 700 henkeä.
Mikä tekee näistä potkiaisista tarkastelun arvoisen on se, että yrityksen toimitusjohtaja Brian Armstrong teki julkiseksi sisäisen muistion, jossa toimia perusteltiin. Kyseisessä memossa kiteytyy, mistä tekoälyn tuomassa työelämän muutoksessa on kyse, ja siksipä siitä nyt muutaman rivin raapustan.
Potkumuistion ydin ei ollut "AI tekee jatkossa hommanne, sori” vaan, että tekoälyn myötä koko firma rakennetaan toimimaan eri tavalla. Mitä tämä käytännössä heillä tarkoitti:
Totta kai Coinbasella - ja kaikilla muillakin tekoälyä irtisanomisten perusteena käyttävillä - on motiivi tarinoida vähennykset osana suurempaa AI-strategiaa. Etenkin jos samaan aikaan business sakkaa, kuten vaikkapa nyt Coinbasella sakkaa.
Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että tekoäly muuttaa tapaa tehdä työtä ja edelleen organisaatioiden rakennetta, prosesseja, osaamistarpeita ja… no, nuppilukua.
Murros tulee, ja se olisi jo täällä, jos olemassa olevia AI-työkaluja osattaisiin hyödyntää. Tietyllä tavalla on on ehkä hyväkin asia, että osaamisen ja ymmärryksen puute hidastavat muutosta, niin kokonaisvaltainen se tulee olemaan.
Millä tahdilla ja missä järjestyksessä esimerkiksi organisaation rakenne ja prosessit laitetaan uuteen uskoon, pitäisi kuitenkin olla johdon tietoinen päätös. Nyt asioita ei tapahdu siitä yksinkertaisesta syystä, että ollaan kujalla tekoälyn kyvyistä ja sitä myötä sen tuomista mahdollisuuksista.
Tässä voi käydä helposti niin, että kun teknologia saavuttaa tietyn pisteen, murros putoaa syliin, eikä siihen olla millään muotoa valmiita. Siitä seuraa hätä, kiire, huonoja päätöksiä ja monenlaista sotkua.
Tietämättömyys on kehno strategia. Memoa lainaten: “The biggest risk now is not taking action.”
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Lähde: The Artificial Intelligence Show -podcast
Viime viikolla kirjoitin suurimmista tekoäly-yrityksistä ja niiden nokkahahmoista, ja millä asialla ne ilmoittavat olevansa - sillä kun on suuri merkitys siinä, mihin suuntaan AI ja sitä myöten moni asia planeetallamme (ja ilmeisesti sen ulkopuolellakin) liikahtaa.
Kirjeen toisessa osassa menen bubbling under -osastolle eli seuraavan tason toimijoihin, jotka toki mammutteja kooltaan ovat nekin. Tähän jengiin lasken Metan, Mistralin, SpaceXAI:n (ent. xAI) sekä kiinalaiset laboratoriot.
Metan AI-pomo Yann LeCun ei ujostele mielipiteidensä kanssa ja häntä pidetään yleisesti enemmän tai vähemmän riidanhakuisena. AI:n tulevaisuuden on hänestä oltava avointa lähdekoodia, koska sivilisaation tietovarantoa ei voi hallita yksi tai muutama toimi.
Toistaiseksi teot ja puheet ovat tämän osalta olleet linjassa, sillä Metan Llama-mallit ovat maailman ladatuimpia (ainakin toistaiseksi) avoimia AI-perustoja.
LeCun pitää naurettavana pelkoa siitä, että tekoäly lopulta tuhoaa koko ihmiskunnan: älykkyys kun ei hänen mukaansa automaattisesti tuota halua hallita, jos biologinen selviytymisvietti puuttuu.
Oman työkalunsa kehityksessä Meta panostaa nyt etenkin malleihin, jotka oppivat fysiikkaa videoista. Saas nähdä, mitä tuleman pitää. Jotain varmasti.
Mistral on Euroopan ainoa varteenotettava vaihtoehto piilaakson ja Kiinan jättiläisille. Arthur Menschin missio on luoda avoin eurooppalainen vaihtoehto, jonka voi ajaa omissa datakeskuksissa ilman riippuvuutta jenkkipilvistä.
Tammikuussa 2026 Mistral solmi puitesopimuksen Ranskan puolustusvoimien kanssa, ja 10.000 virkamiestä käyttää sitä jo päivittäin.
Avoimeen koodiin vannova Mensch pitää amerikkalaisten varoitteluja tekoälyn kehityksen liian livakasta vauhdista lobbauksena sääntelylle, jonka perimmäinen tarkoitus on rajoittaa kilpailua.
Elon Musk on lievästi sanoen ristiriitainen hahmo, minkä kenties olette itsekin huomanneet. Hän ei jaa avoimuusagendaa, ja muut kielimallit ovat hänestä "poliittisesti korrekteja" ja sitä myöten harhaanjohtavia.
Grok sen sijaan on koulutettu "maksimaalisen totuudenhakuiseksi" — mikä tarkoittaa ilmeisesti ainakin sitä, että Grok on muuttanut vastauksiaan pomonsa X-postausten jälkeen ja että se on markkinoiden paras työkalu luomaan AI-pornoa oikeiden ihmisten kasvoilla.
Toisin sanoen totuus on ok niin pitkään, kunnes se menee linkkuun Muskin oman ajatusmaailman tai Grokin tulovirtojen kanssa.
Visioita Muskilla kyllä piisaa: SpaceX osti xAI:n helmikuussa, ja kokonaisuus on toukokuusta lähtien ollut SpaceXAI-divisioona. Avaruus ja tekoäly nivoutuvat Muskin suunnitelmissa yhteen muun muassa miljoonan aurinkoenergialla pyörivän satelliittidatakeskuksen muodossa. Että jos on raksalla ollut hiljaista, eikun sukkula Venukseen! Tai Marsiin tarkalleen ottaen.
Viime viikot Musk on pällistellyt otsikoissa haastettuaan OpenAI:n käräjille. Tukkaan tuli.
Kiinalaisten toimijoiden — DeepSeek, Zhipu, Qwen, Moonshot — nykytilasta ja lähestymistavasta olisi voinut tehdä oma kirjeensä, mutta tyydytään tässä kohtaa muutaman rivin kiteytykseen.
Siellä villakoiran ydin on kollektiivinen, "AI sivilisaation palveluksessa", sillä edellytyksellä tietysti, että valtion halut ja toiveet toteutuvat. Mutta on Kiinassa ymmärretty tekoälyn merkitys vallan välineenä, se heille annettakoon.
Isoissa linjoissa Kiina on samalla puolella aitaa kuin LeCun ja Mensch: avoimet mallit, kustannustehokkuus, kritiikki monopoleja kohtaan.
Tältä osastolta kannattaa bongata kaksi asiaa. Avoin lähdekoodi mahdollistaa AI:n ajamisen omilla servereillä — mikä olisi iso juttu erityisesti GDPR:n ja vaikkapa nyt Suomen julkisen sektorin kannalta.
Toinen asia on, että työkaluvalinta on yhä useammin geopoliittinen. Siihen, otetaanko hyllystä Claude, Mistral vai Qwen, vaikuttaa teknologian ohella - ja edellä - arvot.
Anthropic (Claude) on jo vuosia toitottanut tekoälyn eettisen käytön puolesta ja varoitellut sen vaaroista - mistä esimerkkinä, että se ei ole uskaltanut laittaa uusinta Mythos-malliaan yleiseen jakeluun, koska havaitsi sen löytävän pelottavan tehokkaasti tietoturva-aukkoja. Tätä tosin myös markkinointitemppuna on pidetty.
Joka tapauksessa inhimillinen lähestymistapa ja monella mittarilla tämän hetken paras kielimalli on sellainen kombo, että Clauden kelkkaan on helppo lähteä. Omassakin käytössäni Claude on ylivoimainen ykkönen tällä hetkellä.
Henkilökohtaisella tasolla uneksin päivästä, jolloin Microsoft joutuu maailmanlaajuiseen boikottiin ja M365-ympäristössä operoivat organisaatiot olisivat pakotettuja siirtymään Copilotista ChatGPT:hen ja Claudeen - ja näkisivät, mihin nämä työkalut todellisuudessa pystyvät jo tänään. En sitten sanonut tuota.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikon kirjeessä listasin joukon case-esimerkkejä, miten tekoälyä on hyödynnetty erinäisissä tarkoituksissa. Kyytipoikana oli ladattava opas, jossa on yhteensä 30 sivua caseja - tai keissilöitä kuten täällä Pohjois-Karjalassa sanotaan. Käy lataamassa, jos et vielä ole ehtinyt.
Seuraavat kaksi kirjettä käsittelevät suurimpia tekoälylaboratorioita ja heidän johtoaan - näillä firmoilla ja henkilöillä nimittäin on pelottavan suuri vaikutusvalta siihen, miltä tulevaisuutemme näyttää.
Ensimmäisessä osassa menen jenkkien kolmeen isoon ja seuraavalla viikolla käsittelen seuraavan satsin, mukaan lukien muutama sana kiinalaisista toimijoista. Kyseessä on tietoinen pintaraapaisu, lisää tietoa saat lähimmältä tekoälyltä.
Donald Trump on kärpäsen ruikaus Hormuzinsalmessa, mitä tulevaisuuden muokkaamiseen tulee. Pistä sen sijaan korvan taakse ensi alkuun Sam Altmanin, Dario Amodein tai Demis Hassabisin nimet.
Näiden kolmen ja muutaman muun ratkaisut tulevat nimittäin määrittämään 2030-luvun työelämää enemmän kuin yhdenkään presidentin päätökset tai puolueen linjaukset. Kolme suurinta toimijaa ovat isoista linjoista suunnilleen samaa mieltä, mitä voi pitää hyvänä asiana, ja varsinaiset haastajat tulevat mukaan tarinaan ensi viikolla.
Hierotaanpa siis lähempää tuttavuutta. Pieni klausuuli: nämä ovat julkisuuteen annettuja narratiiveja. Siitä, mitä neuvotteluhuoneiden kätköissä oikeasti juonitaan, emme tiedä puoliakaan.
ChatGPT:n emoyhtiön OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman ennustaa, että AI aloittaa "taikuuden kaltaisen" aikakauden — ilmastonmuutos ratkeaa, syöpiä parannetaan, ihminen kolonisoi avaruutta ja sen sellaista pientä. Hänen lähtökohtansa on, että AI ei korvaa, vaan vahvistaa ihmistä.
OpenAI arvostettiin 852 miljardiin dollariin maaliskuussa 2026, se rakentaa 500 miljardin Stargate-projektia ja hamuaa AI:lle "kansalaisoikeudellista" peruspalvelustatusta - vähän niin kuin sähkö.
Pienenä anekdoottina: parasta aikaa Altman painii käräjillä xAI:n Elon Muskin kanssa ja mitä olen ohuesti käänteitä seurannut, Netflix-dokumenttia pukkaa. Ehkä leivon tästä saippuaoopperasta oman kirjeen jossain kohtaa, katsellaan.
Amodein sisarukset lähtivät OpenAI:sta erimielisyyksien takia ja perustivat Clauden takana olevan Anthropicin turvallisuus ensin -filosofialla. Tämä näkyy muun muassa niin, että Anthropicin "Constitutional AI" ja "Responsible Scaling Policy" ovat alan tiukimmat protokollat.
Perusvire on Altmania synkempi: AI voi joutua autoritaarien työkaluksi, ja siitä ei seuraa mitään hyvää.
Turvallisuusjarrulta on sittemmin hieman nostettu jalkaa liiketaloudellisista syistä, ja Anthropic on juuri nyt nopeimmin kasvava tekoäly-yhtiö ja sen valuaatio noin 900 miljardia dollaria.
Googlen Demis Hassabis on porukan ainoa, joka puhuu tutkijaa. DeepMindin AlphaFold selvitti 200 miljoonan proteiinin rakenteen ja avasi ne tutkijoille ilmaiseksi. Seuraavaksi tähtäimessä ovat lääkekehitys, materiaalitiede, fuusiovoima - näin alkuun.
Yleinen tekoäly eli AGI (sateenkaaren pää kaikille yhtiöille toim.huom.) on hänelle eräänlainen tutkijakumppani, ja Hassabis veikkaa 50 prosentin todennäköisyyttä AGI:lle vuoteen 2030 mennessä. Googlen AI-touhu on siis hyvin paljon muutakin kuin sen kielimalli Gemini.
Tutkijapuhe ei tarkoita, etteikö DeepMind dollareille kumarra. Siinä Googlella tosin on erittäin merkittävä etu kilpalaulajiin verrattuna: se takoo taatelia perusbusineksellaan, eikä paine saada AI-puolta tuottamaan ole välttämättä samaa luokkaa kuin muilla toimijoilla. Välttämättä.
Yllä mainitut erot lähestymistavoissa näkyvät yksinkertaisimmillaan siinä, että jokainen työkalu tuottaa samaan asiaan ainakin jossain määrin erilaisen vastauksen.
Peruskäytössä tämä ei ehkä tule juurikaan ilmi, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa. Tällä hetkellä erot ilmenevät lähinnä siinä, miten perusteellisia vastaukset ovat ja pystyykö valittu kielimalli ylipäätään tiettyyn tehtävään vai ei.
Jos joku muuten ihmetteli, miksi Microsoftin Copilot ei ole mukana vertailussa, niin siksi, että se ei ole oma kielimallinsa vaan moottorina on OpenAI ja kasvavissa määrin myös Anthropicin Claude (Opus niistä järein).
Samaan syssyyn käytännön vinkki Copilot-käyttäjille: valitse (löytyy oikeasta ylämummosta) Automaattinen-valikosta kielimalliksi GPT ja siitä edelleen GPT 5.5 Syvä ajattelu - tai Opus, jos se siellä jo on. Ero on valtava oletusasetukseen verrattuna.
Ensi viikolla sitten vähän räväkämpää poljentoa…
Tsemppiä viikonloppuun!
Arttu
Viime viikolla ruodin julkisen sektorin tekoälyvalmiuksia, ja että ymmärretäänkö siellä, mitä tuleman pitää. Tällä kertaa yritän olla niin konkreettinen kuin suinkin osaan - se joskus tässä AI-humpassa on kieltämättä vaikeaa - ja listaan kirjeessä ja oheisessa oppaassa liudan case-esimerkkejä, miten tekoälyä on hyödynnetty onnistuneesti (ja epäonnistuneesti) meillä ja muualla.
Suurin syy, miksi tekoälyä ei saada valjastettua omaan arkeen, on juurikin konkretian puute. Jos Copilot-koulutuksessa opetellaan tekemään jäätelökioskille logoa, se ei seuraavana aamuna paljon lämmitä. Ellei sitten satu omistamaan jäätelökioskia.
Sama toisinpäin: tekoäly solahtaa pysyvästi arkeen vain niin, että sen tuomat hyödyt näkyvät omassa työssä heti ja kiistatta. Siksi liikkeelle kannattaa lähteä rajatusti ja valikoiden.
Oppaan materiaali on peruja muutaman viikon takaisesta tilaisuudesta, ja ainakin siellä se sai kehuja. Mutta arvioikaa itse. Alle olen poiminut muutaman erityyppisen noston oppaan sisällöstä, jos joku ei halua sitä ladata.
ASIANTUNTIJA- JA TOIMISTOTYÖ
Aiden Technologies (kyberturva, USA). Otti Otter.ai:n käyttöön myyntipuhelujen automaattiseen litterointiin ja muistioihin. Myyntipuhelujen tehokkuus +33 %, säästö noin yksi henkilötyövuosi per 20 käyttäjää – Otter.ai:n oman raportin mukaan tuhannen käyttäjän organisaatiossa puhutaan 50 henkilötyövuodesta vuodessa.
Nobina (joukkoliikenne, Pohjoismaat). 13 000 työntekijän bussioperaattori muunsi henkilöstökäsikirjansa Lingio-alustan AI:lla interaktiivisiksi mobiilikursseiksi. 7 000 bussinkuljettajaa koulutettu, suoritusprosentit 12-kertaiset toimialan keskiarvoon nähden.
Käyhkö&Co (konsulttitoimisto, Suomi). Pieni AI-konsulttitoimisto, jolla AI on osa prosessia kaikessa: myynti, markkinointi, tuotteistus, kehittäminen, HR ja materiaalit. Manuaalisen työn aika murto-osa aiemmasta, tiimin koko ei ole rajoite kasvulle. Yrittäjä pulskistuu ja firma voi hyvin.
TALOUSHALLINTO
Billerud (sellu- ja paperivalmistaja, Ruotsi). Otti käyttöön Baswaren SmartPDF AI:n ostolaskujen automaattiseen lukuun ja täsmäytykseen ERP-järjestelmään. Yli 90 % PDF-laskuista käsitellään automaattisesti, kuukausittaiset AP-kulut −25 %, manuaalisen tarkastuksen tarve putosi 15 %:sta 9 %:iin kolmessa kuukaudessa.
TEOLLISUUS JA TEKNOLOGIA
KONE Oyj (hissi- ja liukuporrasvalmistaja, globaali). Hisseihin asennetut IoT-anturit lähettävät dataa pilveen, koneoppimismalli tunnistaa poikkeamat viikkoja tai kuukausia ennen vikaa. 73 % vioista tunnistetaan ennakkoon, hissijumiutumiset −40 %.
JULKINEN SEKTORI
Oulun kaupunki – OuluBot. Yksi maailman ensimmäisistä kaupungeista, jotka saivat tulille AI-virtuaaliassistentin (10/2023). Kattaa yli 3 000 aihealuetta, 22 hengen tiimi ylläpitää, palvelu 24/7 useilla kielillä.
Mikä onnistumisia yhdistää?
Onnistumisia yhdistää kolme asiaa:
Vastuuvapautus
Huomioida kannattaa, että tämän kirjoituksen ja oppaan esimerkit on poimittu firmoista, jotka ovat itse kertoneet onnistumisistaan. Tämä on siis valikoitu otos, ei tutkimus. Numerotkin tulevat suurimmaksi osaksi firmoilta tai työkalutoimittajilta, eivät riippumattomista auditoinneista.
Toinen huomio: jos 4.000 juristia tekee saman työn 30 prosenttia nopeammin, tarvitaanko jatkossa samassa suhteessa vähemmän juristeja? Ei välttämättä. Palaan tähän myöhemmin.
Nyt hopi-hopi lataamaan case-esimerkit täältä.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikolla kirjoitin humanoidiroboteista, ja kuinka tekoäly tulee toimistojen lisäksi tuotantoon - eikä siinä mene kauan.
Tässä kirjeessä hahmottelen, mitä Suomen julkinen sektori ajattelee tekoälystä ja sen tuomasta muutoksesta - vai ajatteleeko yhtään mitään.
Vihiä asiasta sain lukemalla valtiolla.fi -sivustolla maaliskuun lopussa julkaistun valtiovarainministeriön erityisasiantuntijan Aleksi Kopposen haastattelun. Kopponen ei ole kuka tahansa kopponen, vaan hän vetää ministeriöiden GenAI-yhteistyöryhmää.
Kyseisen instanssin tavoite on edistää Suomen julkisen hallinnon - kunnat mukaan lukien - “tekoälymuutosta ja sen vaatimia toimenpiteitä, tavoitteita ja päämääriä”.
Kopposen haastattelu oli hyvä, se kannattaa käydä lukemassa. Mies puhui tismalleen oikeita asioita ja ilmaisukin oli ilahduttavan suoraa.
Muutama lainaus:
Kyllä siellä siis tilanteen tasalla ollaan.
Julkisen hallinnon pähkäilyt on jaettu kuuteen teemaan: tekoälyagentit ja automaatio, data ja yhteentoimivuus, ICT ja yhteiset ratkaisut, osaaminen ja muutosjohtaminen, investointien ohjaaminen ja tuottavuus sekä sääntely ja vastuullisuus. Erittäin hyviä teemoja, ei siinäkään mitään.
Kun humpan juoni ja tahti kerran valtiovallassa ymmärretään, iso pyörä on olettavasti jo laitettu pyörimään. No, jos Tekoälymuutos 2036 -visio ja sen ympärille kasattavat teemaryhmät ovat iso pyörä, niin sitten kyllä.
2036. Jos itseltäni jää uusimpien tekoälykäänteiden seuraamisesta viikko väliin, tuntuu, että olen ihan pihalla.
Raotellaan vertailun vuoksi muutamia muita kontekstiin sopivia aikaikkunoita.
Microsoft AI:n ylin dirikka Mustafa Suleyman arvioi helmikuussa Financial Timesissa, että lakimiehiltä, kirjanpitäjiltä, projektijohtajilta ja markkinointiammattilaisilta automatisoidaan suurin osa tehtävistä 12–18 kuukauden sisällä.
On hyvä muistaa, että kyseessä on AI-firmaa pyörittävä mies AI-firmaa pyörittävän miehen aikatauluineen. Mutta silti.
Anthropic julkaisi marraskuussa Claude Opus 4.5 -mallin, joka muutti ohjelmistoalaa radikaalisti käytännössä kvartaalin sisään.
Firmat irtisanovat henkilöstöään joka päivä perusteena tekoäly.
Nyt kun GenAI-verkoston hedelmät, edellä mainitut teemaryhmät, operoivat 6-12 kuukauden syklillä, tilanne on käytännössä se, että liikkuvaa junaa yritetään saada kiinni konttaamalla.
Tai ehkä toiminta onkin todella dynaamista - mistä viitteitä antaa se, että vielä joulukuussa 2025 saman vision nimi oli Tekoälymuutos 2035. Pistettiin siis varmuuden vuoksi heti kättelyssä vuosi nokkiin, että ryhmät nyt varmasti ehtivät ottaa kaikki näkökulmat huomioon ja vielä viineritkin syödä.
No, turha tässä on määräänsä enempää ilkeillä. Semminkin kun operatiivisella tasolla julkisella sektorilla kyllä tapahtuu.
Kela ylläpitää tekoälyrekisteriä, jossa kaikki tuotantokäytössä olevat AI-järjestelmät on koottu yhteen paikkaan, Verohallinto käyttää tekoälyä sekä asiakaspalvelussa että vähäriskisten tapausten tunnistamisessa, VM:llä on 10 miljoonan investointiohjelma vuosille 2026–2027, Sitralla erillinen 50 miljoonan ohjelma julkiselle sektorille, LUMI-AI -supertietokoneeseen laitetaan neljännesmiljardi vuoteen 2028 mennessä…
Mutta jos strategisen tason vastaus AI-murrokseen on 10 vuoden visio ja työryhmissä yksi kierros kestää 6–12 kuukautta, niin on tosi vaikea nähdä, mitä virkaa tällä teemaryhmätouhulla tässä ajassa on.
Sivuhuomautus: edellinen vastaava valtiovetoinen koordinaatioyritys oli AuroraAI vuosina 2020–2022. Sen riippumaton loppuarviointi totesi, että ohjaus- ja johtamisjärjestelmässä oli puutteita koko ohjelmakauden ajan.
Ullatus.
Voihan olla, että koko Tekoälymuutos 2036 -hässäkkä on lillukanvarsi, joten miksi siitä vaahtoan?
Siksi, että olen julkisen sektorin toimijoiden kanssa kymmeniä projekteja vuosien saatossa toteuttanut - useita myös tekoälyyn liittyen - ja olen aidosti huolissani siitä, miten sillä reagointikyvyllä tullaan muutoksesta selviämään.
Kun napin painalluksen päässä on AI-agentti, joka tekee 90 prosenttia Sirkan ja Markun duuneista, ei persaukinen kunta voi kääntää loputtomiin päätään toiseen suuntaan. Tätä eivät ymmärrä vielä lainkaan Sirkka eikä Markku eikä kunnanjohtaja Kettunen.
Toivottavasti pian ymmärtävät ja alkavat pohtia, mitä se tarkoittaa. Teemaryhmän paikka?
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Lähteet:
Viime viikolla kirjoitin siitä, kuinka AI-agentit näyttävät nyt saavuttaneen sen pisteen, mitä tässä jo tovi on odotettu - ja mitä se tarkoittaa.
Sama kaiku on askelten humanoidiroboteilla. Ne ovat hallin puolella sitä, mitä kielimallit ovat konttorissa, ja kehityksen tahti on yhtä lailla huima.
Tekoäly on jo tovin ajan pöllyttänyt toimistotyöläisten toimenkuvia, ja nyt se valuu Kiinan johdolla fyysiseen maailmaan. Vuosi 2026 näyttäisi olevan se, jolloin humanoidirobotit alkavat toden teolla koikkelehtia pilottiprojektien kätköistä tuotantolinjoille.
Esimerkiksi BMW:n tehtaalla USA:n Spartanburgissa testattiin viime vuonna kahta humanoidirobottia, joilla oli simppeli tehtävä: peltiosien siirto hitsausjigiin. 11 kuukauden pilotissa robotit osallistuivat 30.000 X3-auton kokoonpanoon ja siirsivät yhteensä 90.000 osaa viiden millin tarkkuudella.
Tulokset olivat siinä määrin hyviä, että robotteja kaivellaan laatikoista jo seuraavassa tehtaassa.
Kun USA:ssa ja Euroopassa pilotoidaan, Kiinassa robotit jo pyörittävät kokonaisia tehtaita. Esimerkkinä vaikkapa kännykkäfirma Xiaomin Changpingin tehdas Pekingissä, jossa pusketaan luureja ulos 24/7 pimeyden vallitessa - kokoonpanolinjalla kun ei ole ketään sytyttämässä valoja.
Tehtaassa valmistuu 10 miljoonaa premiumluokan älypuhelinta vuodessa eli yksi noin kolmen sekunnin välein. Palkkalistoilla on muutama huoltomies ja valvoja, mutta varsinainen tuotanto on kokonaan koneiden hyppysissä.
Kansainvälisen robotiikkaliiton IFR:n mukaan Kiinassa oli vuoden 2024 lopussa noin kaksi miljoonaa teollisuusrobottia, ja kyseisenä vuonna maailmassa asennetuista uusista roboteista 54 prosenttia meni Kiinaan.
Vastaavasti Kiinan valmistavan teollisuuden työpaikkojen määrä on vähentynyt reilussa 10 vuodessa noin 80 miljoonalla käsiparilla 200 miljoonasta 100–120 miljoonaan. Näin radikaaliin vähennykseen on liuta muitakin syitä kuin tekoäly ja automaatio, mutta silti.
Jos ja kun robotit pystyvät tekemään liukuhihnahommaa siinä missä ihminenkin, ja niiden kappalehinta painuu alle 20.000 euron - kuten se massatuotannossa jo nyt painuu - siinä on tehtaanjohtajan helppo ynnäillä, missä vaiheessa investointi kuolettuu Ramiin ja Irmeliin verrattuna.
Tästä puhui jo pari vuotta sitten podcastissani Teknologiateollisuus ry:n Esa Näätänen. Jakso löytyy täältä.
Robotit eivät toki vielä hetkeen syö fyysistä tekemistä samaa tahtia kuin tietotyötä. Maailman talousfoorumin Future of Jobs 2025 -raportti ennustaa (lue arvaa), että monissa perinteisissä fyysisissä hommissa - maatalous, logistiikka, hoiva-ala, rakentaminen - ihmisiä tarvitaan tulevaisuudessa jopa enemmän kuin nyt. Hienoa jos näin.
Mikä on varmaa, niin se, että tekoäly pistää paletin uusiksi yhtä lailla toimistoissa kuin tuotannossa. IMF julkaisi tammikuussa raportin Suomen työmarkkinoista, ja sen mukaan meillä jopa viidennes työvoimasta on tulevaisuudessa liipasimella.
Suurin riski pudota pelistä pois on miehillä, matalasti koulutetuilla ja maahanmuuttajilla – eli heillä, joilla ei välttämättä muutenkaan mene työmarkkinoilla erityisen lujaa.
Humanoidirobotit ovat täällä. Jos olet ajatellut, että "minä olen raskaan työn raataja, ja tämä tekoälyvouhotus ei minua koske", niin koskee. Miten lujaa, aika näyttää.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
PS. Hesarissa oli äskettäin mielenkiintoinen artikkeli kiinalaisista humanoidiroboteista ja niiden kouluttamisesta. Käykää tsekkaamassa täältä.
Lähteet:
Viime viikolla kirjoitin, kuinka strategian puute uhkaa kaivaa railon AI-osaajien ja AI-osaamattomien välille. Nyt kirjoitan AI-agenteista, koska niiden viimeaikainen kehityskulku antaa esimakua tuomipäivän ennustuksista, joissa tekoäly vie meiltä kaikilta duunit.
Hesarissa oli tällä viikolla (13.4.) osuva artikkeli aiheeseen liittyen. Siinä tutkimuskeskus Laboren tutkija Salla Kalin varoittelee, että tekoälyn aiheuttama työpaikkojen katoaminen uhkaa Suomen julkista taloutta, joka vahvasti työn verotukseen nojaa.
Henkilökohtaisen “Aha, oho” -elämyksensä Kalin sai, kun hän alkoi rakennella AI-agentteja omaan työhönsä liittyen ja ymmärsi, että maailma taitaapi nyt muuttua.
Olen toitottanut tätä samaa asiaa johdon näkökulmasta; jos ei itse perehdy tekoälyn mahdollisuuksiin ja kasta varpaita veteen korvia myöten, ei pysty ymmärtämään mistä on kyse, eikä myöskään tekemään tekoälyyn liittyviä päätöksiä. Pätee muuten yhtä lailla poliitikkoihin.
Agenteista olen minäkin kirjoittanut useammankin kerran, mutta viime kuukausien kehitys on silti tullut enemmän tai vähemmän puskista. Mitä siis tapahtui?
Kielimalleja käytetään edelleen 95-prosenttisesti satunnaiseen chattailyyn, myös töissä. Eikä siinä mitään, chatbotit ovat pohjimmiltaan kelpoja vastauskoneita: syötät kysymyksen, saat vastauksen ja se on juuri mitä hait tai ei sinne päinkään. Vaihteluväli riippuu monesta asiasta, ja se on yksi keskeisistä chatbottien ongelmista.
Agentti on toista maata. Se ottaa tehtävän, suunnittelee, ryhtyy töihin ja vie homman maaliin ilman, että sitä pitää koko ajan olla ohjeistamassa tai että lopputulos on kuin onnenpyörää olisi pyörittänyt.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että tekoälylle pystytään ulkoistamaan kokonaisia työtehtäviä, mistä on lyhyt matka siihen, että sille pystytään ulkoistamaan kokonaisia rooleja.
Olemme tässä nyt, ja muutos tapahtui lopulta silmiäpäräyttävän nopeasti.
Mitkä sitten ovat ne käytännön sovellukset, jotka ovat pistäneet hippulat vinkumaan agentti-rintamalla? Pääpukareita on kaksi: Claude Code ja OpenClaw.
Anthropicin Claude Code on työkalu, joka ei pelkästään täydennä koodia vaan suunnittelee ja toteuttaa ohjelmistoprojekteja itsenäisesti alusta loppuun.
Ei-koodaajaa tämän pitää kiinnostaa siksi, että jos AI pystyy hoitamaan itsenäisesti ohjelmointia – joka siis on hippusen vaativampaa kuin vaikkapa blogin kirjoittaminen - se pystyy tekemään saman muullekin monivaiheiselle tietotyölle.
Mistä esimerkkinä Clauden Code-johdannainen Cowork. Se on rakennettu juurikin meille, jotka eivät koodauksesta ymmärrä tuon taivaallista. Cowork pyörii suoraan omalla koneella, pääsee käsiksi tiedostoihin, Slackiin, Google Workspaceen ja mihin ikinä avaimet annat.
"Järjestä tämän kansion kuitit Excel-raportiksi ja lähetä se kirjanpitäjälle Annukalle" – ja simsalabim! Cowork lienee se, mistä Kalin Hesarin jutussa puhuu.
Sitten on OpenClaw, itävaltalaisen Peter Steinbergerin avoimen lähdekoodin projekti, joka lähti laukalle (ja teki siinä sivussa Steinbergistä miljonäärin, kun Open AI osti sen pois kuleksimasta).
OpenClaw on eräänlainen digitaalinen talonmies - korjaan talonhenkilö - joka majailee laitteellasi. Käytännössä annat OpenClawille ohjeet vaikkapa WhatsAppissa: 'Hoida tämän viikon matkajärjestelyt Tampereelle” ja se varaa junan, etsii hotellin ja lisää matkan kalenteriin.
Se tekee tämän kaiken paremmin kuin yksikään toinen “agentiksi” itseään tituleerannut sovellus aiemmin, ja oli ehkä lajinsa ensimmäinen, joka toimii kuten vuosien ajan on hehkutettu.
Huom! Jos Clauden Codea tai Coworkia kokeilet, kokeile, mutta OpenClawn kanssa pitää oikeasti tietää, mitä tekee. Itsensä sivistämisen voi aloittaa Youtubesta.
Lopuksi lohdutuksen sana kaikille teille, jotka nyt ajattelevat, että putosivat kelkasta ennen kuin ehtivät siihen edes nousta. Ette pudonneet.
Agentit toimivat, kyllä, mutta että hyödyt olisivat skaalattavissa on vielä monen mutkan takana - eikä vähiten tietoturvan takia.
Tämä ei tarkoita, etteikö AI-kelkkaan pitäisi nousta. Pitää ja kiireesti pitääkin.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikolla kirjoitin, kuinka tekoäly tulee vääjämättä vaikuttamaan meidän jokaisen ammatilliseen identeettiin. Tämänkertaisen kirjoituksen perustan omakohtaisiin kokemuksiin kymmenien kehittämishankkeiden ja satojen keskustelujen pohjalta, ja kyllä pointtiani tutkimuksetkin tukevat.
Suurin uhkakuva tekoälyn käyttöön liittyen ei nimittäin liity tietoturvaan, vaan se on lähempänä kuin osaamme nähdä.
Hieman taustaa:
Ylivoimaisella enemmistöllä organisaatioista toimet tekoälyn suhteen voidaan jakaa kahteen kategoriaan: pidätellään hengitystä ja odotetaan, että koko AI-hömppä kaatuu omaan mahdottomuuteensa / hankitaan lisenssejä ja jätetään homma herran - lue henkilöstön - haltuun.
Kumpikaan näistä lähestymisistä harvoin tuottaa tulosta. Ensimmäisessä tapauksessa sitä ei toki odotetakaan, mutta jälkimmäisessä toivotaan, että jotain alkaa tapahtua.
Siinä mielessä odotukset täyttyvät, että yleensä jotain kyllä alkaa tapahtua. Osa porukasta ottaa haasteen vastaan, alkaa kokeilla ja perehtyä (tiedäthän ne webinaarit, joita sinunkin sähköpostissasi odottaa liuta “parempaa” hetkeä), huomaa nopeasti, kuinka paljon AI:sta on hyötyä, innostuu yhä enemmän, keksii uusia käyttökohteita, oppii lisää… ja menee menojaan.
Sitten on se toinen ääripää. He, jotka ehkä kokeilivat kerran tai kaksi jotain AI-työkalua, eivät tulleet hullua hurskaammaksi, eivätkä enää edes muista, milloin viimeksi ovat AI-työkalupakkia raottaneet. Toisin sanoen mikään ei muuttunut.
Toki väliinkin mahtuu porukkaa - suurin osa itse asiassa - jotka tekoälyä kyllä käyttävät, mutta käyttö on pintapuolista ja hyödyt sitä myöten vähäisiä. Seuraavan harppauksen ottaminen on vaikeaa, kun ei tiedetä, mitä ei tiedetä.
Sitten siihen uhkakuvaan. Jos tekoälyn vieminen arjen askareisiin jätetään henkilöstön omalle kontolla, syntyy valtava railo ihmisten välille. Tämä uhkakuva on todellinen ja tulee lävähtämään silmille monessa paikassa, sanokaa minun sanoneen.
Kun osaamisen taso heittelee, käy niin, että hyödyt eivät skaalaudu johdon päiväunien mukaisesti, työkaluihin ja koulutukseen ei investoida kuten pitäisi ja railo kasvaa entisestään.
Työyhteisön dynamiikka kusee, kun AI:ta parhaiten hyödyntävät ovat tehoiltaan aivan eri planeetalta kuin muut, mikä ei samassa suhteessa - jos ollenkaan - näy palkkapussissa. Lopulta tämä porukka kyllästyy kantamaan muita reppuselässä, alkaa pakata kamppeitaan ja osaamisvaje pahenee entisestään.
Syntyy kierre, jota on vaikea katkaista. Ja tämä kaikki vain siksi, että johto ei tajunnut kyseessä olevan suurin muutos työelämässä moneen sukupolveen - ei taas yksi IT-hanke.
Ja mikä pahinta: kun kyydistä pudonneet saavat jossain kohtaa kenkää, heille ei ole työmarkkinoilla mitään käyttöä. Tämä kuulostaa pahalta, mutta näin tulee käymään.
Ne mahdollisuudet, jotka tekoäly tuo tullessaan - myös uusien työpaikkojen muodossa - ovat valtavat. Tekoälystä pihalla olevat ovat myös näiden suhteen luonnollisesti ulkona kuvioista.
Ne, jotka tieten tahtoen vastustavat muutosta ovat kohtalonsa valinneet. Mutta kaikista heistä, jotka haluavat oppia ja olla muutoksessa mukana, pitää huolehtia.
Siksipä ensimmäinen steppi on se, että organisaatiolla on strategia tekoälyn käyttöön liittyen. Ja siinä strategiassa lukee sivulla yksi kissarobotin kokoisilla kirjaimilla: MEILLÄ KETÄÄN EI JÄTETÄ YKSIN TEKOÄLYN KANSSA.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikolla kirjoitin, mitä tapahtuu, kun vuosien ja vuosikymmenten varrella kertynyt osaaminen onkin yhtä äkkiä korvattavissa koneella.
Jatkan nyt samalla radalla ja pohdin asiaa ammatillisen identiteetin näkökulmasta. Sellainenkin meillä kaikilla on, haluttiin tai ei.
Lähdetään liikkeelle pienellä ilmaveivillä. Ajattelepa omalle kohdalle: mikä olisi ensireaktio, jos pomosi tokaisisi palaverissa: "Tämä raportti on erinomainen, mutta teitkö sen tekoälyllä?"
Olisitko hämmentynyt? Huvittunut? Loukkaantunut? Kuin olisit kiinni huijaamisesta? Vai olisitko kenties ihan cool, aivan kuin pomo olisi udellut, että käytitkö tähän wordia.
Mikä ikinä reaktio olisi, veikkaan, että se ei olisi tuo viimeksi mainittu. Ja siinäpä yksi villakoiralauman ytimistä.
Tätä on tutkittukin, ja etenkin meillä asiantuntijatyötä tekevillä ammatillinen identiteetti rakentuu enemmän osaamisen varaan kuin tittelin tai edustamamme organisaation.
Tämä on itse asiassa varsin terve pohja ammatilliselle minäkuvalle, mutta nyt se on pentele vie uhattuna! Tekoäly alkaa nimittäin olla ihmistä parempi hommassa kuin hommassa - ainakin mitä puhtaaseen substanssiosaamiseen tulee.
Kehitys ei pysähdy, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää mahdollisimman hedelmällinen rinnakkaiselo, jonka kulta-aikaa itse asiassa eletään juuri nyt. Asiantuntija, jolla on vankka osaaminen ja joka on oppinut (oikeasti) valjastamaan avukseen muutaman - usein yksikin riittää - AI-työkalun, pystyy saamaan aikaa asioita, joihin kumpikaan osapuoli ei omin päin pystyisi.
Itsenäisesti operoivien AI-agenttien myötä ihmisen rooli muuttuu koko ajan enemmän koordinoivaksi ja valvovaksi, mutta murehditaan sitä sitten, kun agentit oikeasti toimivat. Hyvin pian siis.
Valvojan roolista ei saata identiteetin kulmakiveksi olla, mikä tulee aiheuttamaan oman kitkansa.
Asiaa ei yhtään auta, että monesti tekoälyn käyttö koetaan ammatillisesti noloksi tai merkkinä oman osaamisen puutteesta. Tällä on nimikin, "AI shaming".
Tämä tarkoittaa hoopoimmillaan sitä, että ihminen tekee työn tarkoituksella käsipelillä ja hitaammin kuin pystyisi suojellakseen imagoaan – vaikka tietää, että tekoälyn avulla homma hoituisi huomattavasti sukkelammin ja lopputuloskin olisi todennäköisesti parempi.
Sermin toisella puolella kollega kyllä käyttää tekoälyä surutta, mutta ei kerro siitä, koska pelkää saavansa kuraa niskaan. (Tämä on muuten samaan syssyyn yksi suurimmista tietoturvariskeistä, toim.huom.)
Jos tunnistatte jomman kumman tilanteen omassa firmassanne, nostakaa AI-kissa pöydälle ja sassiin. Muuten alkaa ovi käydä.
Toisaalta jos kulttuuri on sellainen, että tekoälyn käyttöä pitää häpeillä, ovi saakin käydä.
Tekoälyn tuomassa muutoksessa pelottavaa on se - lue sekin - että se ei suinkaan iske tasaisesti, ei myöskään päivän teeman eli identiteetin näkökulmasta.
Junnuosaston asiantuntijalle ei todennäköisesti ole päässyt rakentumaan samanlaista ammattiylpeyttä kuin kokeneelle kollegalle tietyn teknisen taidon ympärille, joten uudet työkalut on helpompi ottaa haltuun. Toisaalta juniorilla ei ole tarvittavaa kokemusta arvioida tekoälyn tuotoksia kriittisesti.
Junnu kyllä pistää pelit soimaan, mutta ei välttämättä tiedä, milloin lopputulos on huono tai jopa vaarallisen huono. Pitkän uran tehnyt kehäkettu tietää.
Hyvä uutinen on se, että molempia tarvitaan. Huono uutinen on se, että tarvitaan, kunnes ei tarvita.
Mutta jos annetaan Excelin päättää, saatetaan pistää laulukuoroon juuri se palanen, joka pitää homman kasassa. Sitten kun 💩 iskee tuulettimeen, ei enää ole ketään, joka osaisi sanoa WTF - ensimmäisen W:n edustaessa sanaa “WHY”.
Seuraavaa olen rummuttanut kyllästymiseen asti, mutta koska kertaus on opintojen äiti jne.
Tekoälyn tuoma muutos iskee kuin miljoona volttia sekä organisaatiotasolla että yksilötasolla. Siksi johdon on puulaakin koosta ja toimialasta riippumatta ymmärrettävä - valistunut arvaus lienee reilumpi vaatimus - mitä tuleman pitää, luotava sen pohjalta strategia ja ohjeistus, investoitava koulutukseen ja työkaluihin ja kerrottava tästä kaikesta avoimesti henkilöstölle. Piste.
Täsmennyksenä: “Kyllä meillä porukka sitä tekoälyä käyttää” ei ole strategia.
Hyvää pääsiäistä! 🐣
Arttu
Lähteet: Innovative Human Capital: "AI Shaming in Organizations" (2026); Työterveyslaitos: Tekoälyn vaikutus työn merkityksellisyyteen; Akava Works: Työelämätutkijoiden näkemyksiä asiantuntijatyön muutoksesta; Barona: Tekoäly haastaa juniorit ja seniorit