Viime viikolla kirjoitin tekoälyn objektiivisuudesta - ja voiko näitä kahta sanaa mahduttaa samaan lauseeseen missään olosuhteissa. NYT kirjoitan siitä, miten käy, kun tekoäly peittoaa osaamisellaan meistä vihmerimmätkin.
New York Times julkaisi äskettäin ihmiskokeen, joka sai toipuvan journalistin mielenkiinnon heräämään. Yli 86.000 lukijaa osallistui testiin, jossa piti valita, kumpi teksti on parempi - huippukirjailijan vai Claude Opus 4.5 -kielimallin tuottama.
Tulos: kirjoittajasta riippuen 54–57 prosenttia peukuista meni tekoälylle. Tarkennuksena mainittakoon, että tämä ei tarkoita, että tekoäly olisi suitsait korvaamassa maailman parhaat kirjailijat, kokonaisuus kun on paljon enemmän kuin osiensa summa.
Silti. Kun minäkin päivittäin saan kuullakseni, kuinka tekoälyn tuottama teksti “kuulostaa ihan tekoälyn tuottamalta”, eikä sitä täten voi käyttää, niin kyllä syy tähän löytyy näytön ja työtuolin välistä.
Ja miksi tämän pitäisi kiinnostaa muitakin kuin ex-toimittajia? Antakaas kun selitän.
Jos ja kun alamme huomata, että vuosien ja vuosikymmenten aikana kertynyt substanssiosaaminen onkin yhtä äkkiä korvattavissa koneella, siinä helisee sekä ammatillinen identiteetti että asema.
Viimeksi tällä viikolla olemme saaneet lukea, kuinka tekoäly korvaa isolla kädellä ihmistyötä - tällä kertaa pankeissa, mikä sektori on perinteisesti ollut työllistäjänä sieltä vakaimmaista päästä.
Hesarin jutusta kannattaa muuten bongata myös sellainen sivujuonne, että OP:n johdolla on henkilökohtaiset tekoälyvalmentajat, jotka pitävät dirikat ajan tasalla uusimmista AI-käänteistä. Ottakaa onkeenne.
Juuri nyt tapahtuvissa AI-pohjaisissa tai AI-pohjaisiksi väitetyissä vähennyksissä liipasimella ovat enimmäkseen uransa alkutaipaletta taivaltavat, mutta kuten kirjailijaesimerkki osoitti, kokemuksen taaksekaan ei pitemmän päälle voi mennä piiloon.
Kyse on pitkälti siitä, pystyykö ihminen luomaan nahkansa uudelleen ja hyväksymään, että ennen oli ennen ja nyt on nyt. Se helppoa ole ei.
Sitten päästetään opponoijat ääneen. Kokeneet tekijät ovat yleensä myös kalleimpia, ja jos asiaa tarkastellaan pelkästään Excelin voimalla, eikä arvomaailman anneta tulla sotkemaan hyviä suunnitelmia, kiusaus laittaa tämä porukka luiskaan on ilmeinen.
Samalla ovenavauksella lähtee korvaamatonta hiljaista tietoa ja taitoa tunnistaa, milloin jokin ei täsmää. Tekoälyn tuotokset saattavat alussa näyttää hyvin vakuuttavilta, mutta totuus voi olla toinen: datassa on kenties kohtalokkaita vääristymiä, syy-yhteyksistä tehdään vääriä päätelmiä ja ylipäätään saatetaan askarrella aivan eri ongelmien kanssa kuin pitäisi.
Tekoäly saattaa myös yksinkertaisesti puhua puuta heinää, ja lienee organisaation edun mukaista, että joku hoksaa, kun näin käy.
Se, että osaaminen on korvattavissa, ei välttämättä tarkoita, että ihminen on korvattavissa.
Kokenutta kaartia siis tarvitaan valvomaan ja orkestroimaan, ei entiseen tapaan tekemään. Mutta tarvitaanko Pentin Putki Oy:ssä kapellimestareita nykyiset 50 vai riittääkö 20, on toinen asia.
Muun muassa tämän takia tekoälyn kannattaa kiinnostaa, olipa mittarissa maileja 50 tai 500.000.
Sama kulmahuoneen porukalle: se, että tekoäly ottaa hommat haltuun, on monimutkaisempaa kuin konsultti Kettunen lupailee. Etenkin jos henkilöstön vähentäminen on ykköstavoite, homma todennäköisesti menee vihkoon. Tästä taannoin Linkkarissakin puhisin.
Tekoälyn puristuksessa olevaan ammatilliseen identiteettiin liittyen minulla on enemmänkin sanottavaa, joten jatkan siitä ensi viikolla.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
Viime viikolla kirjoitin tekoälyuupumuksesta, ja miksi se on ihan oikea ja vakavasti otettava ilmiö. Nyt pähkäilen, missä määrin tekoälyn tuottaman sisällön objektiivisuuteen voidaan luottaa.
Aihe putosi syliin tekoälyteemaisesta lounaskeskustelusta, kun ystäväni kertoi käyttävänsä tekoälyä muun muassa sen takia, että se on objektiivinen. En alkanut inttää vastaan, koska toisaalta ystävä oli ihan oikeassa. Ja toisaalta sitten taas…
Kuvittele, että palkkaatte yritykseen konsultin, joka on lukenut kaiken maailman tekstin (kyseessä ei ole Paavo Väyrynen, jos joku jo ehti säikähtää).
Siihen kaikkeen mahtuu miljoonia niteitä huippulaadukasta ja monipuolista aineistoa, mutta myös nettikommentteja, viiden pennin bisneskirjoja, jenkkifirmojen sisäisiä viestejä ynnä muuta epäkuranttia scheibaa.
Eikä konsultti kullan kiilto silmissään ole vaivautunut valikoimaan, mitkä lähteet ovat legittejä ja mitkä eivät.
Onko näin koulutettu kone siis objektiivinen tietolähde? Ei ole, ei ainakaan ilman kunnollista ohjeistamista (mistä enemmän lopussa).
Kuten todettua, kielimallit koulutetaan massiivisilla määrillä internetistä kaavittua (ja pöllittyä) dataa. Aineisto ei suinkaan ole neutraalia vaan täynnä historiallisia vääristymiä, kiistanalaisia näkökulmia ja mielipiteitä, joissa menevät puurot ja vellit sekaisin.
Länsimaiset mallit on koulutettu pääosin länsimaisella datalla, joten ne priorisoivat länsimaisia normeja. Sairaanhoitaja assosioidaan naiseen, insinööri mieheen – ei sen takia, että malli olisi tietoisesti epäsukupuolineutraali (onkohan tuo edes sana?), vaan koska data on sellaista.
Sitten ovat vielä teknologiayhtiöiden omat arvomaailmat, jotka heijastavat kehittäjiensä poliittisia näkemyksiä. ChatGPT ei siis ole vain OpenAI:n tuote – se on myös heidän maailmankuvansa tuote. Tästä ei hirveästi huudella, mutta näin ovat marjat.
Kielimalleja hienosäädetään ihmisarviointien perusteella: oikeat ihmiset pisteyttävät vastauksia, ja malli oppii tuottamaan enemmän sitä, mistä se palkitaan.
Kuulostaa järkevältä – ja sinänsä onkin, mutta pienellä sivuvaikutustwistillä: malli oppii myötäilemään ja vahvistamaan käyttäjän mielipiteitä ja oletuksia, vaikka ne olisivat faktojen puolesta kuinka hatelikossa.
Tiedätte nämä “Loistavaa, Arttu!”, “Erinomainen oivallus, Arttu!”, “Olet komea ikäiseksesi, Arttu!” (ok, tuo viimeinen oli omaa hallusinointiani) yms. kehut, jotka ovat alussa hauskoja ja imarteleviakin, mutta pian huomaat, että täydellinen kriittisyyden puute vääjäämättä vääristää lopputulemaa.
Hallusinaatiot eli AI:n tuottama uskottava mutta keksitty tieto on tässä vaiheessa jo tuttu käsite. Eikä siinä kaikki: mallit voivat keksiä myös olemattomia tutkimuksia, tilastoja ja viittauksia – täydellisine tekijätietoineen – jotka näyttävät aivan autenttiseilta.
Tässä kohtaa on tosin todettava, että käytän 3-4 tekoälytyökalua päivittäin, ja en ole vuosiin törmännyt tilanteeseen, jossa kielimalli olisi päästellyt aivan omiaan - ainakaan suuremmassa mittakaavassa.
Tilanne on siis hallusinoinnin osalta parempi kuin vaikka vuosi sitten ja paranee koko ajan.
Koska edellinen, eihän näitä työkaluja uskalla käyttää mihinkään? Uskaltaa kyllä, mutta tämä kaikki on hyvä ymmärtää. Jo pelkästään siksi, että se vaikuttaa siihen, miten kielimalleja pitää käyttää.
Esimerkiksi:
Tämän päivän kielimallit ovat huikean hyödyllisiä todella monessa. Mutta ne ovat edelleen tilastollisia kielenkäyttäjiä ja nojaavat opetusaineistoon niin hyvässä kuin pahassa.
Sen kun pidät mielessä, ajoja vaan!
Jos organisaatio ei ole operoinut viimeisintä kahta vuotta huippusalaisen projektin parissa perunakellarissa ilman yhteyttä ulkomaailmaan, jonkin sortin tekoälyprojekti siellä on käynnissä.
Viime viikolla kirjoitin GEO:sta eli siitä, miten yritykset voivat vaikuttaa tekoälyn tarjoamiin hakutuloksiin vai voivatko mitenkään. Jos tuo aihe ei vielä uuvuttanut, tämänviikkoinen kirjoitus sen tekee - mutta tarkoituksella.
Nyt kun kokemusta tekoälykokeiluista on alkanut kertyä, on havaittu, että iso osa alkuvaiheen AI-hankkeista menee perseelleen - ainakin jos perseelleen menemistä tarkastellaan puhtaasti hyödyn näkökulmasta.
Miksi näin käy, siitä olen kirjoittanut useammankin kerran.
Totta on, että vaikka tekoäly kiistatta tehostaa työntekoa ja sen pitäisi vapauttaa ihmisiltä kaistaa johonkin “arvokkaampaan” - minkä määritelköön kukin tahollaan - voi helposti käydä päinvastoin, ja tekoäly itse asiassa lisää kuormaa ja uupumusriskiä. Lennokkaiden termien ihmemaassa, Ameriikan Yhdysvalloissa, tälle on annettu osuva nimi “AI brain fry”.
Boston Consulting Groupin ja UC Riverside -yliopiston tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan (n=1500) 14 prosenttia vastaajista sanoi tekoälyn intensiivisen käytön aiheuttaneen kognitiivista uupumusta, ja joka kolmas vastaaja kertoi työmääränsä itse asiassa kasvaneen sen jälkeen, kun AI:ta alettiin toden teolla hyödyntää.
Mistä moinen? Jäljet johtavat ns. tehokkuusansaan. Se tarkoittaa, että kun tekoäly nopeuttaa jonkin tehtävän tekemistä, johto ei suinkaan anna vapautuneen ajan mennä palautumiseen tai syvempään ajatteluun tai kahvihuoneessa läppäilyyn, vaan rimaa eli tuottavuustavoitteita nostetaan sitä mukaa.
Projekteja pukkaa lisää, ja pian käy niin, että ihminen ei enää edes pystyisi selviytymään työtaakastaan ilman tekoälyä. No, onhan tämä toki yksi tapa saada tekoäly käyttöön läpi linjan, mutta ei ehkä se ideaalisin.
Voisi ajatella, että henkilöstö ei moista peliä purematta niele. Tekoälyuupumus kuitenkin harvoin johtaa kapinaan, se kun hiipii sisään sukkasillaan. Yksi selkeä oire tulevasta on se, että palavereissa puhutaan enemmän siitä, mitä työkalua käytetään, kuin siitä, mitä ongelmaa tekoälyn avulla itse asiassa ratkaistaan.
Osa porukasta alkaa sitten käyttää tekoälyä sen enempää asiaa pohtimatta, mikä taas johtaa helposti siihen, että tuotokset ovat geneeristä ja sielutonta AI-slopia.
On havaittu (mm. edellä viitattu tutkimus), että useampaa AI-työkalua samanaikaisesti käyttävillä tuottavuushyödyt itse asiassa laskivat, kun taas pienen mutta fokusoidun työkalupakin käyttäminen korreloi positiivisesti tuottavuuden kanssa.
Tämä käy järkeen: jos ei tiedä mitä rakentaa, tilanne ei siitä muuksi muutu, vaikka joka päivä kävisi Motonetistä lisää työkaluja.
Sitten hyvät uutiset! Tekoälyuupumus on hoidettavissa, eikä resepti ole erityisen monimutkainen. Näillä kolmella konstilla pääsee jo pitkälle:
Tämä on sisäisen viestinnän sääntö numero yksi, ja se kannattaa ottaa tässä kohtaa erityisen vakavasti. Toki jos johto ei tiedä, mitä porukalle sanoisi, kannattaa AI-roadmap levittää kulmahuoneen pöydälle vielä kerran.
Suomessa maaperä on valitettavan otollinen tekoälyuupumukselle. Ensinnäkin tekoälyyn suhtaudutaan skeptisesti: 84% suomalaisista konttorirotista kertoo olevansa huolissaan tekoälyn tuottaman tiedon paikkansapitävyydestä ja 81% tietoturvariskeistä.
Toiseksi Työterveyslaitoksen tuore tutkimus osoittaa työhyvinvoinnin olevan yleisesti laskussa, eivätkä maailmanpoliittinen tilanne ja tekoälyn aiheuttamista mullistuksista huutavat otsikot ole omiaan mieltä rauhoittamaan.
Siispä, arvoisat johtajat, ottakaa homma näppiin ja unohtakaa “näin teet tekoälyllä jäätelökioskille logon” -tyyliset koulutukset, tuuleen huutavat konsultit (paitsi minut) ja kokeilut, joita ei johda kukaan.
Sen sijaan rakentakaa konkreettinen ja matalan kynnyksen suunnitelma tekoälyn käyttöönotolle, ja rakentakaa se heti. Jos ette osaa, opetelkaa.
PS. Tsekkaa myös ladattavat oppaat: AI-assistentti 15 minuutissa ja Möykystä strategiaksi - Johdon AI-opas
Lähteet:
Viime viikolla kirjoitin tekoälyn viimeaikaisesta kehityskulusta, jossa vauhtii tuntuu vain kiihtyvän. Tällä kertaa askellan hieman teknisempään humppaan, koittakaa kestää. Aihe on myös ilmiötasolla hyvä esimerkki siitä, kuinka läpiluotaava on tekoälyn vaikutus.
Kävi nimittäin alkuviikosta niin, että asiakas laittoi sähköpostia. Olemme kyseisen yrityksen kanssa jumpanneet hakukonelöydettävyyttä kuntoon hyvällä menestyksellä, mutta nyt asiakas oli kysynyt omiin palveluihinsa liittyviä kysymyksiä Googlen tekoälyltä (Gemini).
Lopputulos oli se, että Gemini löysi ja suositteli kyllä kilpailijoita mutta ei vahingossakaan heitä. “Olisiko ao. asialle tehtävissä jotain?”, kysyi asiakas aiheellisesti - faktahan on, että yhä useampi etsii tietoa tekoälytyökaluilla perinteisen googlettamisen sijaan.
On tehtävissä, ja siitä seuraavassa.
Huom! En ole tämän aiheen syväasiantuntija, enkä yritä sellaista leikkiä, ja vaikka olen kollegallani Jonilla (joka sitten taas on) tämän kirjoituksen tarkistattanut, oikeus amatöörimäisiin asiavirheisiin pidätetään.
Tässäpä siis katsausta GEO:oon (aka Generative Engine Optimization) - ja kuten esimerkkimme osoitti, se että perinteinen SEO (aka Search Engine Optimization) on mintissä, ei suinkaan tarkoita, että tekoäly noteeraa teidät yhtä tehokkaasti.
Kehittämistoimenpiteitä ei ole helpottanut, että AI-löydettävyyteen on liittynyt paljon asioita, joita kukaan ei tarkkaan ottaen tiedä, mutta ymmärrys toki on matkan varrella kasvanut. Ja kyllähän näppylät niin ovat, että tämä puoli on otettava työn alle, etenkin jos SEO on ollut keskeinen osa markkinoinnin strategiaa.
Miten suuri osa hauista sitten tapahtuu ChatGPT:ssä, Geminissä, Claudessa, Copilotissa, Perplexityssä yms. Googlen sijaan? Kaivelin aiheesta tutkimuksia, mutta nopealla vilkaisulla vaikutti siltä, että ko. “tutkijoilla” oli vahvasti oma GEO-lehmä ojassa, joten katson viisaimmaksi kuitata asian toteamalla, että koko ajan enemmän.
Mikä minua viestintätaustaisena syvästi ilahduttaa on se, että hyvän sisällön merkitys näyttäisi olevan myös tekoälyaikakaudella keskeinen löydettävyyteen vaikuttava tekijä. "Hyvä" tosin joudutaan määrittelemään uudelleen.
Princetonin, Georgia Techin ja Allen Instituten tutkijat julkaisivat vuonna 2024 - iäisyys sitten siis, mutta myöhemmät tutkimukset tukevat väitteitä - vertaisarvioidun tutkimuksen GEO: Generative Engine Optimization siitä, mitkä sisällölliset tekijät parantavat näkyvyyttä tekoälyvastauksissa.
Tulos oli, että oikeilla sisältömuutoksilla näkyvyys voi parantua jopa 40 prosenttia.
Parhaiten toimivat kolme asiaa: konkreettiset luvut ja tilastot, viittaukset ulkopuolisiin luotettaviin lähteisiin ja asiantuntijoiden suorat sitaatit.
Mikä puolestaan ei toiminut lainkaan? Avainsanojen viljeleminen – mikä SEO:ssa on perinteisesti ollut tehokasta – ei GEO:ssa näyttäisi saavan viisareita värähtämään, mahdollisesti jopa päinvastoin. Toisin sanoen: kirjoita kuin toimittaja, ei kuin myyntimies.
No nyt minulla jo vierähti kyynel poskelle.
Vuonna 2025 julkaistu Toronton yliopiston preprint GEO: How to Dominate AI Search vahvisti tämän ja lisäsi soppaan havainnon, että tekoälyhaku suosii selvästi niin sanottua ansaittua mediaa brändin oman sisällön kustannuksella.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että toimittajan kirjoittama juttu firmastasi painaa tekoälyn silmissä enemmän kuin oma nettisivusi, vaikka se olisi kuinka hyvin optimoitu. Tässä on iso ero perinteiseen SEO:hon.
Avoimuuden nimissä on mainittava, että tutkimusten valossa ei edelleenkään ole selvää, missä määrin GEO-toimenpiteet tuottavat mitattavaa kaupallista hyötyä (mm. Columbian ja MIT:n vuonna 2025 julkaistu E-GEO-tutkimus).
Suunta on kuitenkin selvä – ja varsinkin ansaitun median merkitys on sellainen asia, joka kannattaa pistää korvan taakse.
Tekoäly demokratisoi osaamista, mistä olen itsekin useita kertoja kirjoittanut, ja sama ilmiö on havaittavissa tässä: pienemmät sivustot hyötyvät GEO:sta suhteellisesti enemmän kuin vahvat toimijat. Googlen ykkönen menettää silmäpareja, kun taas sijoilla ynnä muuta roikkuva sivusto saattaa tekoälyn kautta löytyä aivan eri osumatarkkuudella.
Game is on!
On hyvä ymmärtää, että tekoäly ei lue sivustoa kuin ihminen. Se hakee sieltä paloja, jotka vastaavat käyttäjän kysymykseen mahdollisimman täsmällisesti. Tästä seuraa, että:
Näistä ei maallikon tarvitse ymmärtää enempää kuin siitä, miten joku voi syödä selleriä, mutta www-kumppanin kanssa GEO:sta kannattaa muutama sana vaihtaa.
Jos verkkohaut ovat keskeinen myynnin kanava, GEO:n on syytä olla asialistalla nyt eikä ensi kesän keskiviikkona. Nääs ne potentiaaliset asiakkaat, jotka käyttävät tekoälyä tiedonhakuun, huitelevat ostopolulla jo pitkällä ja ovat valmiita tekemään päätöksen. Usein käy sitten niin, että puulaaki, jota tekoäly suosittelee, poimii kaupan kotiin.
Hyvät uutiset: GEO-kilpailu on vasta alussa, ettekä ole menettäneet mitään. Kuten kaikessa tekoälyyn liittyvässä, kilpailijat/kollegat ovat todennäköisesti vielä enemmän unessa - mitä en kuitenkaan pitkän aikavälin strategiaksi voi suositella.
Ensi viikolla kirjoitan tekoälyuupumuksesta. Tällä tarkoitan, että ihmiset ovat korviaan myöten täynnä tekoälytohkeilua, mikä ei valitettavasti suinkaan tarkoita, että muutos hidastuu - päinvastoin, siksi siitä niin paljon kohkataan. Onko uupumukseen lääkettä, sitäpä pohdin ensi viikolla.
Tsemppiä viikkoon!
Lähteet:
GEO: Generative Engine Optimization (Princeton, Georgia Tech, Allen Institute – 2024) https://arxiv.org/abs/2311.09735
GEO: How to Dominate AI Search (Toronto – 2025) https://arxiv.org/abs/2509.08919
E-GEO: A Testbed for Generative Engine Optimization in E-Commerce (Columbia & MIT – 2025) https://arxiv.org/pdf/2511.20867
Viime viikolla kirjoitin ensimmäisistä AI:n piikkin julkisesti laitetuista irtisanomisista Suomessa, ja käsittelen tekoälyn viimeaikaista kehityskulkua. Kiirettä on nimittäin pitänyt.
Tapahtui niinä päivinä marraskuussa 2025, että AI-firma Anthropic julkaisi uuden version Claude Code -koodaustyökalustaan. Se oli yksi näistä hetkistä, kun jollain jossain menevät murot väärään kurkkuun ja tässä kohtaa joku jossain olivat Piilaaksoon koodarit.
Julkistuksen jälkeen oli nimittäin ilmeistä, että tekoäly tulisi ottamaan ihmisiltä koodaushommat huomattavan paljon aiemmin arvioitua nopeammin. Ei toki kaikkea, mutta ison siivun.
Jos et ole koodari, älä kuitenkaan lopeta lukemista. Koska…
…kyse ei suinkaan ole vain koodaustyökalujen kehityksestä. Tekoäly on viimeisen vuoden aikana ottanut valtaisan loikan kahdella eri rintamalla.
Ensinnäkin kielimallit – siis ne chatbotit kuten ChatGPT, Claude ja Gemini, joita käytät lähinnä Googlen korvaajana, mikä saa konsultti Käyhkön toisaalta kyyneliin mutta toisaalta pysymään leivässä ainakin vielä hetken - ovat siirtyneet tekstin tuottamisesta kohti itsenäistä ajattelijaa.
Uusimmat versiot nimittäin tekevät huomattavan paljon enemmän kuin ainoastaan vastaavat kysymyksiin. Käytännössä ne osaavat funtsia (reasoning/thinking) ja ratkoa hyvinkin monimutkaisia ongelmia ilman, että niitä pitää olla koko ajan käskyttämässä ja oikomassa.
Samoin agentti-ominaisuus - eli että AI hoitaa tehtäviä alusta loppuun itsenäisesti - kehittyy vauhdilla, mikä tuo taas aivan uuden ulottuvuuden siihen, mitä työkaluilla voi tehdä.
Siis sen hakutoiminnon lisäksi. Sori, nyt lopetan.
Sitten on edellä mainittu koodaus, jossa kehitys näkyy ehkä selkeimmin siitä yksinkertaisesta syystä, että se on helposti mitattavaa. Esimerkki: SWE-bench Verified on testi, jossa AI:lle annetaan oikeita ohjelmointivirheitä korjattavaksi. Vuosi sitten parhaat mallit saivat kyseisessä testissä fiksattua alle 50 prosenttia virheistä, mutta nyt luku oli yli 80 prosenttia.
Toisin sanoen neljä viidestä ohjelmointiongelmasta ratkesi AI:n avulla. Ja tämä kehityskulku yhdessä vuodessa.
Miksi ohjelmistopuolen AI-haipakkaa kannattaa muidenkin seurata, niin siksi, että softakehitys on tähän asti ollut yksi vaikeimmin automatisoitavista tietotyön muodoista. Se kun vaati loogista päättelyä, ongelmanratkaisua ja kontekstin ymmärtämistä.
Jos AI pystyy nyt hoitamaan senkin, lista asioista, joita se ei pysty hoitamaan lyhenee nopeasti. Koodauksessa tapahtunut muutos ei täten ole erillinen ilmiö, vaan merkki siitä, mitä tuleman pitää. Sama tahti on askelten pian kaikessa tietotyössä.
Jenkeissä esimerkiksi isoissa lakifirmoissa ja pankkeissa, joilla on ollut nappulaa kehitellä AI-työkaluja, tekoäly tekee jo nyt ison osan sopimusten ja säädösten läpikahlaamisesta, taloudellisesta mallintamisesta, raportoinnista yms. - kaikki hommia, joihin on aiemmin saattanut mennä ihmisiltä viikkoja.
Markkinoinnissa ja viestinnässä muutos lienee ollut vielä suurempi, näissä hommissa kun valmiit työkalut riittävät melkein aina hoitamaan homman. Niinpä jenkeissä yli 80 prosenttia markkinointijohtajista kertoo käyttävänsä AI:ta sisällöntuotantoon (mikä sai minut ensimmäisenä pohtimaan, että missä lienee se vajaa 20 prosenttia - käpylehmillä leikkimässä kenties).
Tämä tarkoittaa ihan suoraan, että luovia suunnittelijoita, copywritereita, graafikoita, analyytikkoja, projektipäälliköitä jne. ei tarvita enää yhtä paljon - jos lainkaan.
Seuraan työni puolesta AI-kenttää aktiivisesti, ja tällä hetkellä uutisoidaan harva se päivä aikamoisia madonlukuja. Yksi tuoreimmista ulostuloista oli Microsoftin AI-johtajan Mustafa Suleymanin kommentti, jossa hän arvioi, että olipa kyseessä lakimies, kirjanpitäjä, projektijohtaja tai markkinointipäällikkö, suurin osa heidän tehtävistään automatisoidaan AI:n toimesta 12–18 kuukauden sisällä.
Aikataulua soppii eppäillä, mutta lopputulema voi todellakin olla tuo - mikä on toki eri asia kuin että työpaikat katoavat samassa suhteessa. Joka tapauksessa kun muutos on tätä kaliiperia, vaikutukset ovat… No, merkittävät.
Sitten kun minäkin lähes päivittäin saan kuunnella “Meille kuule Arttu riittää ihan luomuäly” -kommentteja, niin kyllä siinä mieli tekee tarrata vastapuolta hellästi hartioista ja ravistella niin perkeleesti.
Onneksi ovat myös he, jotka yskän ainakin jollain tasolla ymmärtävät.
Ei yllä mainittu tietenkään tarkoita, että kaikki loppuu, mutta sitä se tarkoittaa, että kaikki muuttuu, ja muuttuu nopeasti.
Tietotyöläiselle ymmärrys tekoälystä ja kyky käyttää tekoälytyökaluja tulee olemaan aivan kriittinen työelämätaito, ja valitettavasti vielä toistaiseksi ko. taidon opettelu tuppaa olemaan jokaisen omalla kontolla.
Koodaritkaan eivät katoa, mutta heidän roolinsa muuttuu: vähemmän varsinaista koodin vääntämistä ja enemmän arkkitehtuuria ja laadunvalvontaa. Sama logiikka toistuu alasta riippumatta.
Isossa osassa tietotyötä lisäarvo tulee yhä enemmän strategisesta ajattelusta, asiakassuhteista ja kontekstin ymmärtämisestä – eikä sillä ole väliä, vaikka lopputuotos tulisikin AI-tuutista.
Sitten kun olet juuri valmistunut koulusta vuonna 2014 luodun opetussuunnitelman askelmerkkejä seuraten, niin tsemppiä työnhakuun!
Että miettiä näitä asioita kannattaa - yksin ja yhdessä.
Lähteet: Anthropic 2026 Agentic Coding Trends Report, McKinsey / CIO.com, SF Standard (19.2.2026), LogRocket AI Dev Tool Power Rankings (helmikuu 2026), CNBC (lokakuu 2025), Fortune / Financial Times (helmikuu 2026), Time Magazine (lokakuu 2025), SalesforceDevops.net
Kirjoitin jo ensimmäisessä uutiskirjeessäni, että AI:n aikaansaamia irtisanomisia nähdään Suomessakin pian - tai oltiin toki jo nähty, mutta turvat olivat pysyneet tukossa. No, enää eivät pysy.
Insinööritoimisto Etteplan ilmoitti viime viikolla aloittavansa muutosneuvottelut, joissa 40 työntekijää - eli useampi kuin joka kymmenes ko. palvelualueelta - saattaa menettää työpaikkansa ja 30 joutua lomautetuiksi tai osa-aikaistetuiksi. Syy?
Lainatkaamme yhtiön tiedotetta: "Tekoälyn tuomat alan rakenteelliset muutokset ovat vähentäneet kysyntää." Lisäksi Etteplan kertoi Helsingin Sanomille alkavansa kehittää tekoälyagenteista virtuaalisia kollegoita, jotka tuottavat sovelluskoodia.
Etteplan on ainakin minun kirjanpitoni mukaan Suomessa ensimmäinen yhtiö, joka sanoo asian ääneen: AI korvaa meillä ihmisiä ja näin on näppylät.
Monessa muussa firmassa sama asia piilotetaan "organisaation uudistamisen" tai "strategisten painopisteiden" tai muun mitään tarkoittamattoman lätinän taakse. Jenkeissä tälle on jo nimitys (kuinkas muutenkaan) eli "AI-washing" – mikä siis tarkoittaa sitä, että AI:ta käytetään tekosyynä irtisanomisille tai vaihtoehtoisesti aidot AI-irtisanomiset piilotetaan korporaatiobullshitin alle.
Etteplanin tapaus on toki vain pintaraapaisu sekä meillä että etenkin muualla. Suuntaa saa, kun pyörittää karttapalloa: pelkästään vuoden 2026 ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana yksin teknologia-alalla on irtisanottu noin 40 000 ihmistä – yli 800 joka ikinen päivä (lähde: TrueUp).
Muutamia esimerkkejä: Salesforce vähensi helmikuun alussa noin tuhat työntekijää, Amazonilta on lähtenyt 30.000 ihmistä puolen vuoden sisällä, Pinterest näytti kengänkuvaa 15 prosentille väestään "AI-strategian" nimissä ja niin edespäin.
Seuraa se iso kysymys, jonka HS:n päätoimittaja Erja Yläjärvi tiivisti sunnuntain 15.2.2026 lehden pääkirjoituksessaan osuvasti: "Kun kone voi tehdä halvalla ja tehokkaasti koko ajan enemmän asioita, joita ihminen on tähän asti tehnyt – mitä me haluamme ihmisinä työpaikoilla tulevaisuudessa olla?"
Yläjärvi kysyy joukon muitakin hyviä kysymyksiä, kannattaa käydä lukaisemassa artikkeli.
Näissä kysymyksissä on koko AI-villakoiran ydin. Muutos tulee ja sitä pitää pystyä johtamaan. Juuri nyt tilanne on se, että puolet firmoista ihmettelee haavi auki maailman menoa ja toinen puoli hankkii henkensä hädässä lisenssejä Copilotteihin. Molempia leirejä yhdistää se, että kukaan ei ole pysähtynyt miettimään, mitä ollaan oikeasti tekemässä ja jättämässä tekemättä.
Etteplanin ulostulossa motiivit saattoivat olla muutakin kuin vilpitön avoimuus, mutta arvostaa pitää sitä, että asioista puhutaan ainakin sinnepäin oikeilla nimillä. Fakta nimittäin on, että koko joukko suomalaisia yrityksiä tulee tänä vuonna vähentämään väkeä tekoälystä johtuen ja mielenkiinnolla saamme seurata, millä nimillä ne näitä vähennyksiä kutsuvat.
Ensi viikolla kirjoitan siitä, että muutaman viime kuukauden aikana ollaan selvästikin ylitetty jokin raja AI:n kehityksessä - mikä valitettavasti vaikuttaa suoraan yllä kirjoitettuun.
Kaikesta huolimatta tsemppiä viikkoon!
Arttu
PS. Tämän linkin takana on uunituore Möykystä strategiaksi - Johdon AI-opas. Siinä on käyty läpi johdon näkökulmasta yksinkertainen tapa edetä tekoälyprojektien kanssa. Käy lataamassa, jos kuulut kohderyhmään - tai vaikka et kuuluisikaan. Uutta näkökulmaa saa jokainen, sen lupaan.