Hei taasen! Toivottavasti kesä on mennyt mukiinmenevästi.
AMMD-uutiskirje palaa täten normaaliin viikkorytmiin, ja syyskauden ensimmäinen kirje käsittelee kesän aikana AI-rintamalla tapahtuneita käänteitä.
Siellä ei nimittäin laiturilla loikoiltu: liuta uusia kärkimalleja, hämmennystä herättäneitä tietomurtoja, uusi kiinalainen haastaja ja sen sellaista.
Uusia kärkimalleja tuli kesällä kuin kanttinauhaa - kuten ex-kollegani ja kaimani Arttu Laakkonen tapaa ilmaista - GPT-5.6, Gemini 3.6 Flash, Claude Fable 5 ja Opus 5, Grok 4.5…
Olennaisinta tässä ei ole se, mikä malli on juuri nyt paras jossain yksittäisessä askareessa, vaan se, että kaikki panostivat agentteihin. Nykyagentit jauhavat samaa tehtävää tunteja tai jopa päiviä ja käyttävät työkaluja ja selainta koko ajan itsenäisemmin.
Tämä ei ole ihan samantekevää, sillä agentit muuttavat vauhdilla tapaa, jolla kielimalleja käytetään. Samalla muuttuu leikin hintalappu: kiinteällä 20 euron kuukausihinnalla tämä hyrrä nääs ei pyöri.
Esimerkkinä Microsoftin Copilot Cowork (Never heard? Älä huoli, et ole yksin), jonka laskutus muuttui kesällä kiinteästä käyttöperusteiseksi.
Ja koska pertti peruskäyttäjän on mahdotonta tietää, mikä homma syö minkäkin verran tokeneita, käytännössä ainoa keino pitää kulut kurissa on rajata budjetti itse. Eli kun tokenit sitten loppuvat, loppuu tekeminenkin.
Tämä tarkoittaa yhä enenevissä määrin sitä, että aina ei kannata - eikä voi - käyttää uusinta ja tehokkainta mallia. Se on järkevää myös jäävuorten sulamisen näkökulmasta.
Agenttien käyttöön liittyy vielä paljon selvittämättömiä asioita, mistä hyvä esimerkki oli heinäkuinen tietomurto Hugging Face -nimiseen AI-firmaan.
Kyseinen hyökkäys oli siinä mielessä jotain uutta ja ihmeellistä, että siihen syypääksi osoittautui autonominen agenttijärjestelmä. Vajaata viikkoa myöhemmin selvisi, kenen.
OpenAI oli nimittäin ajanut kyberturvatestiä malleilla, joiden suojauksia oli tarkoituksella laskettu. Siinä hötäkässä oli agenttiparvi pyrähtänyt pakosalle, löytänyt haavoittuvuuden ja murtautunut Hugging Facen tuotantoinfraan - koska päätteli löytävänsä sieltä testin oikeat vastaukset. Lunttasivat siis penteleet!
Kun agentille annetaan oikeuksia, kysymys ei ole enää niinkään siitä, mitä malli suostuu tekemään, vaan siitä, mihin se pääsee käsiksi. Tämä ymmärrys on agenttien rakentelussa aivan kriittistä, ja juuri nyt vauhtia on enemmän kuin ymmärrystä.
Kiinalaisille pitää antaa respectia. Sieltä kun saattaa yhtä äkkiä ilmestyä toimija, joka pistää markkinan hetkessä sekaisin.
Tällä kertaa tehosekoitin oli Moonshot AI:n Kimi K3 -kielimalli (ei tiettävästi sukua Kimi Räikköselle), joka oli suorituskyvyssä lähellä kärkitason jenkkimalleja ja tarjoili sen avoimena ns. open weight -mallina.
Avoimuus liittyy olennaisena osana USA:n ja Kiinan sapelinkalisteluun, mistä lienee paikallaan tehdä oma kirjoitus lähiviikkoina. Hesarin Niclas Storås kirjoitti aiheesta hyvän artikkelin muutama päivä sitten. Käykää tsekkaamassa.
Tekoälyn kehitys on viimeistään nyt saavuttanut pisteen, joka herättää aitoa huolta myös yhtiöissä itsessään.
Hugging Face -hässäkän jälkeen Open AI:n Sam Altman myönsi julkisesti sen, mitä oli vuosia kierrellyt: kehityksen tahtia voi olla pakko säädellä, jotta yhteiskunta ehtii sopeutua uusiin kyvykkyyksiin. Sanaa “jarruttaminen” ei vielä Altaminin suusta kuultu.
Samaan aikaan yli tuhat johtavien AI-yhtiöiden työntekijää allekirjoitti Pacing the Frontier -vetoomuksen, joka pyytää valtioilta työkaluja kehitystahdin hallintaan. Täytyy muistaa, että kehitysputkessa oleva kielimallit ovat 3-6 kuukautta edellä markkinoilla olevia malleja - mikä siis on tässä tapauksessa ikuisuus - joten tämä jengi tietää paljon asioita, joita me emme vielä tiedä.
Huolissaan ovat muutkin. Esimerkkinä Stanfordin digitaalisen talouden laboratorion heinäkuinen julkilausuma "We Must Act Now". Sen allekirjoitti parissa päivässä yli 200 taloustieteilijää ja tekoälytutkijaa, joukossa 16 nobelistia. Nimiä on kertynyt sittemmin tuhansia.
Viesti on lyhyt mutta ytimekäs: tekoäly voi mullistaa talouden teollista vallankumousta laajemmin, mutta murto-osassa siihen käytetystä ajasta. Höyry, sähkö ja tietokoneet antoivat yhteiskunnille vuosikymmeniä sopeutua, tekoäly ehkä muutaman vuoden.
Mitä siitä seuraa, kukaan ei oikein tiedä - työpaikkojen laajamittainen häviäminen on yksi ilmeisimmistä riskeistä, mutta ei suinkaan ainoa. Ainoa varma asia on se, ettei muutokseen olla millään muotoa valmiita.
Tekoälyn käytössä ei siis ole enää kysymys siitä, osaako malli vastata, vaan siitä, mitä se saa tehdä itsenäisesti, missä ympäristössä, millä hinnalla ja kenen vastuulla.
Nämä kaikki ovat johdon kysymyksiä, eivät IT:n, eivät HR:n eivätkä kesäharjoittelijoiden. Siis johto itsenne pikimmiten AI-kartalle saattakaa.
Ensi viikolla kirjoitan EU:n tekoälyasetuksesta, joka siirtyi 2. elokuuta valmisteluvaiheesta käytännön toimeenpanoon (osin) - ja mitä se tarkoittaa.
Tsemppiä viikkoon!
Arttu
PS. Poimin jatkossa jokaisen kirjeen perään muutaman ajankohtaisen vinkin ja linkin. Tällä viikolla tarjolla ovat:
Lähteet