Viime viikolla kirjoitin EU AI Actista, sillä rintamalla kun astui uusia velvoitteita voimaan äskettäin, ja niistä on syytä olla kartalla. "Syytä olla kartalla" -kategoriaan osuu myös tämänkertainen artikkeli, näen näet tarpeelliseksi avata, mitä eroa on suljetuilla ja avoimilla kielimalleilla.
Malleista puhuttaessa menevät helposti puurot ja vellit sekaisin, ja koska olen mikrokokkailun epävirallinen piirinmestari, selitän parhaani mukaan asiat halki, poikki ja pinoon keittiösanastoa hyväksi käyttäen.
Aloitetaan siitä, mikä "malli" oikeastaan on. Se on tekoälyn moottori. ChatGPT, Copilot ja Gemini ovat käyttöliittymiä, joiden takana pyörii moottori tai useampi. Näitä moottoreita jaellaan maailmalle karkeasti kolmella tavalla.
1. Suljettu malli = ravintola
Tähän kastiin kuuluvat todennäköisesti kaikki työkalut, joita sinä käytät: ChatGPT, Gemini, Claude ja niin edelleen. Microsoftin Copilot puuttuu listalta siksi, että sen moottorina toimii yleensä OpenAI:n tai Anthropicin malli (toim.huom.).
Istut ravintolassa. Ruoka on priimaa, tarjoilu pelaa, eikä sinun tarvitse tiskata. Keittiön puolelle ei kuitenkaan ole asiaa kuikkimaan. Et näe raaka-aineita, et saa reseptiä mukaan etkä päätä hinnasta saati siitä, mitä listalla on.
Käytännössä: kun kirjoitat tekoälylle, teksti käsitellään jonkun toisen firman palvelimilla. Se, mitä sille sen jälkeen tapahtuu – säilytetäänkö tietoa, käytetäänkö sitä mallien opetukseen tai mitä ikinä – riippuu siitä, onko käytössä ilmaisversio, kuluttajatilaus vai työpaikan yrityssopimus. Ehdot kannattaa lukea, koska ne eroavat merkittävästi.
Yhteistä on se, että sinä et päätä säännöistä. Jos firma nostaa hintaa, muuttaa ehtojaan tai lopettaa mallin, johon olit ehtinyt tykästyä, se on sitten voivoi. Olet vuokralainen arvaamattoman vuokranantajan kämpässä.
2. Avoimet painot = pakastelaatikko
Tähän kuuluvat Metan mallit, kiinalaiset Qwen ja DeepSeek sekä Euroopan ylpeys, ranskalainen Mistral.
"Painot" on terminä outo, myönnän, mutta käytännössä tarkoittaa valmiiksi koulutettua moottoria tiedostoina, jotka jokainen saa ladata itselleen ilmaiseksi.
Eli saat valmiin annoksen mukaan omaan pakastimeen. Lämmität sen omassa keittiössä, maustat uudelleen ja tarjoilet omalla lautasella. Reseptiä et silti saa, joten et tiedä, mistä raaka-aineet ovat peräisin tai miten annos on tehty.
Käytännössä: organisaatio voi asentaa tekoälyn omille koneilleen, eivätkä tiedot kulje mallin tekijälle. Tämä arvatenkin kiinnostaa erityisesti kuntia, sotea ja kaikkia, jotka käsittelevät arkaluonteista tietoa.
Pari huomiota tähän liittyen. Tietoa voidaan tässäkin tapauksessa säilyttää pilvessä – ratkaisevaa ovat sopimukset, käsittelyperuste ja riskiarvio, ei se, että data sattuu olemaan jossain muualla.
Toiseksi, pelkkä mallin lataaminen ei riitä: jos lokit, haut, käyttöliittymä ja varmuuskopiot ovat jonkun muun palvelimilla, tieto liikkuu silti.
Lisenssiehdot vaihtelevat mallikohtaisesti. Osa on julkaistu täysin vapain ehdoin, osassa on käyttäjämäärärajoja tai muita reunaehtoja. Pikkupräntti kannattaa lukea, mutta pääsääntöisesti mallien kaupallinen käyttö on sallittua.
3. Aito avoin lähdekoodi = resepti kaupan päälle
Tässä tapauksessa saat edellisen lisäksi samaan pakettiin ajo- ja koulutuskoodin sekä tiedon siitä, millaisella aineistolla malli on opetettu – ei välttämättä koko aineistoa, mutta sen verran kuitenkin, että asiantunteva taho voisi periaatteessa rakentaa koko häkkyrän uudelleen itse. Eikä käytölle saa asettaa käyttötarkoitukseen perustuvia rajoituksia.
Näitä tapauksia on ymmärrettävästi vähän. Euroopassa on kaksi hanketta menossa: OpenEuroLLM ja komission kesäkuussa valitsema EUROPA-konsortio, jonka tehtävänä on rakentaa avoin huippumalli eurooppalaisilla supertietokoneilla.
Tämä on juuri se puurot ja vellit -kohta: lähes kaikki, mitä mediassa kutsutaan avoimen lähdekoodin tekoälyksi, on tosiasiassa kohdan 2 pakasteruokaa.
Yleisin harhaluulo on, että ladattava malli on automaattisesti halpa vaihtoehto. Ei ole.
Vaikka moottorin lataaminen olisi ilmaista, sen pyörittäminen ei ole. Pieni ja pakattu malli pyörii nykyään vaikka kannettavalla – esimerkiksi Meta julkaisi juuri sellaisen. Iso malli, satojen ihmisten käyttö ja nopeat vasteajat sen sijaan vaativat kunnon raudan, sähköä sekä ihmisiä, jotkä pitävat huolta koko roskasta.
Kumpi tulee halvemmaksi, riippuu käyttömäärästä ja käyttöasteesta. Nyrkkisääntönä pienessä ja vaihtelevassa käytössä pilvi voittaa lähes aina, isossa ja tasaisessa oma ajo saattaa olla ykkönen.
Riihikuivan lisäksi potentiaalisia perusteluita omalle koneelle siirtymiseen ovat tietosuoja, riippumattomuus yhdestä toimittajasta, nopeus, offline-käyttö ja se, ettei työkalu katoa alta tai muutu radikaalisti pyytämättä ja yllättäen.
Sitten teemaan, jota jo varmaankin kuumeisesti odotit: katsaus geopolitiikkaan, jossa asetelma on kääntynyt vuodessa ympäri.
Kiinalaiset tekoälylaboratoriot ovat julkaisseet tänä vuonna erittäin suuria ladattavia malleja - mikä ei tosin automaattisesti tarkoita parempaa, ja se kannattaa pitää mielessä.
Miksi kukaan antaisi miljardien tuotekehityksen pois ilmaiseksi? Muun muassa siksi, ettei raha ole niinkään itse moottorissa vaan siinä, kenen moottorin päälle maailma rakentaa. Se, jonka malliin kaikki tottuvat, määrittää standardin ja saa myydä ympärille pilvipalvelut ja tukisopimukset ja mitä ikinä.
Mukana on toki myös valtiollista vääntöä: teollisuuspolitiikkaa, mainetta, osaajien houkuttelua ja lapsellisia diktaattoreita.
Vielä keväällä näytti siltä, että amerikkalaiset ovat vetäytymässä avoimuudesta kokonaan pois. Esimerkiksi Meta, joka aikanaan teki ladattavista malleista muoti-ilmiön, julkaisi parhaat mallinsa suljettuina.
Elokuussa tuuli kääntyi. Meta julkaisi 30 miljardin parametrin mallin täysin vapain ehdoin. Parametrimäärä on karkea mittari mallin koolle, ja edellä mainittu on stydi muttei vielä jättiläinen: se on tehty nimenomaan pyörimään tavallisella koneella. Uutta ja vielä parempaa on kuulemma tulossa.
Myös sirufirmoille avoimuus on nannaa, koska se lisää piirien kysyntää.
Eurooppalaisille tämä kaikki on ennen muuta itsemääräämiskysymys. Jos jokainen kunta, sairaala ja yritys pyörittää tekoälynsä yhden yhdysvaltalaisen firman palvelimilla, olemme rakentaneet yhteiskunnan toiminnan sen varaan, että kyseinen firma pysyy ystävällisenä, pystyssä ja kohtuuhintaisena.
Ladattavat mallit ovat suorin reitti ulos riippuvuudesta, mutta eivät ainoa. Vaihtoehtoja ovat myös eurooppalaiset palveluntarjoajat, useamman toimittajan arkkitehtuuri ja sopimukset, joissa on mietitty valmiiksi, miten ovesta päästään ulos.
Ongelmana on, että kehitys kehittyy ja esimerkiksi menossa olevien julkisen hallinnon AI-hankkeiden päätökset on pitänyt tehdä vuosia sitten. Että kassellaan…
PS. Kenttä liikkuu tällä hetkellä niin nopeasti, että osa tiedosta voi olla vanhentunutta huomenna. Jos huomaat asiavirheen, kerro – korjaan sen mielelläni.