Uutiskirjeissä oli parin viikon tauko, mistä pahoittelut. Syy oli kuitenkin perusteltu - sain 10 vuotta täyteen yrittäjänä ja sen kunniaksi kävin etelän lämmössä ottamassa happea. Nyt taas normaaliin viikkorytmiin.
Viimeksi kirjoitin tekoälylinjauksista kouluissa, mikä on lievästi sanottuna haasteellinen homma, kuten ääriesimerkkinä New York Cityn täyskielto osoittaa - mutta ei silti syy jättää linjauksia tekemättä.
Tällä kertaa käsittelen viime viikkoina porua aiheuttaneita etätyösäännösten kiristämisiä hieman eri näkökulmasta.
Syyskuu oli eittämättä etätyöläisille karu kuukausi. Tieto ilmoitti noin viikon varoitusajalla, että väen pitää jatkossa olla toimistolla vähintään kolme päivää viikossa. Henkilöstöjohtaja tosin kutsuu linjausta ohjeistukseksi eikä säännöksi - ohjeistukseksi, jota pitää noudattaa. Asia selvä, 10 pistettä ja papukaijamerkki viestinnästä.
Vielä isompi myrsky meidän konttoripissisten vesilasissa eli LinkedIn:ssa syntyi, kun OP Pohjola ilmoitti, että keskuskonttorin noin 9 500 työntekijää tekee sitten lokakuusta lähtien vähintään puolet työajastaan toimistolla. Pitkämatkalaisilla - joita on 1 500 - armonaikaa on vuodenvaihteeseen.
Tästä juttelin kohderyhmään kuuluvan joensuulaisen ystäväni kanssa, ja OP:ssa on kuulemma tosissaan pasmat sekaisin ja porukkaa lähdössä läiskimään satamäärin - mukaan lukien todella vaikeasti korvattavissa olevia avainhenkilöitä. Seurataan jännityksellä tilanteen kehittymistä.
Sittemmin sitten joukkoon liittyi muun muassa Fennia, ja nyt alkaa jo tuntua, että firmat kiristävät käytäntöjään kilpaa ja luottavat omien uutistensa häviävän samaan kohinaan.
Perusteluissa toistuvat samat teesit: yhteisöllisyys, yhteistyö, työhyvinvointi, tuottavuus…
Minä poika se tohdin väittää, että listaan voidaan lisätä tekoäly - vaikka sitä ei missään ääneen sanotakaan. Ken ja kun tietää, miten AI:ta tehokkaimmin juurrutetaan ihmisten arkeen, on vaikeaa olla ajattelematta, että se on tässä yhtälössä jonkin sortin vaikuttava tekijä.
Myönnän, että väitteen takana ei juuri faktaa ole. Sallinette silti, että spekuloin asialla hieman.
Tekoälyn käyttöä ei opi koulutusvideoista, kuten kaikki koulutusvideoista oppia ammentaneet ovat jo huomanneet.
Se näkyy joka ikisessä AI-projektissa, jossa olen ollut mukana. Näitä on takana kymmeniä ja vielä on näkemättä päivä, kun joku kehuisi, kuinka työnantajan toimittama materiaalipaketti siivitti hänet ennen näkemättömään lentoon AI:n ihmeellisessä maailmassa.
Parhaiten käyttöä edistää se, kun joku (kuten minä) auttaa porukan alkuun ja samalla rakennetaan malli, jossa henkilöstö pääsee matalalla kynnyksellä jakamaan onnistumisia, epäonnistumisia, oivalluksia ja parhaassa tapauksessa toimivia agentteja.
Kokemusten vaihtaminen tapahtuu useimmiten ei-suunnitelmallisesti keskellä arjen tohinaa. Eli silloin kun AI:n kanssa pelataan.
Sitten kolikon toinen puoli: tekoälyosaaminen on digitaalista. Toimivan promptin reseptiä tai AI-agentin syvintä olemusta on vaikea selostaa kahvihuoneessa.
Siihen sopii esimerkiksi Teams-ryhmä, johon kaikki asianomaiset pääsevät mukaan, istuivat he Vallilassa tai Joensuussa tai Fuengirolassa. Käytäväkeskustelu jää käytävälle, ketju jää talteen.
Jos johto oikeasti haluaa vauhdittaa tekoälyn käyttöä, pelkkä toimistopakko ei sitä tee. Kolme päivää avokonttorissa kuulokkeet päässä on sama kuin kolme päivää kotona - plus matkat ja vitutus.
Jos kutsu toimistolle käy edes osin tekoälyn takia, sen pitää näkyä siinä, mitä toimistolla tehdään. Muuten kyse on vanhasta kontrollista uusissa kuorissa, eikä mistään muusta.
Mukavaa viikonloppua!
Arttu
Viikon vinkit ja linkit:
Uutiskirjeen lähteet: