Viime viikolla spekuloin, olisiko tekoäly yksi syy etätyökäytäntöjen kiristymiseen… Mitä OP:hen tulee, siteeraan sijoittaja Warren Buffettia, jonka viisaus “It takes 20 years to build a reputation and 5 minutes to ruin it” pätee myös työnantajabrändiin.
Ei siis ihan näin pahasti kannattaisi perseillä, kun ihmisistä kuitenkin on kyse.
Mutta sitten uusiin seikkailuihin - ja nyt on kuulkaas tuoretta tavaraa tarjolla! Sain nimittäin idean tähän uutiskirjeeseen lounastapaamisessa tunti sitten, ja tohkeissani tartuin heti kynään.
Lounastreffini - joensuulaisen ohjelmistotalon toimari - totesi osuvasti, että tässähän käy tekoälyn myötä niin, että helpot työt häviävät ja jäljelle jäävät vain vaikeat. Makustelin tätä hetken tortillojen ohella ja totesin, että näinhän tässä perskeles vieköön on vaarassa käydä.
Ja se on huolestuttava skenaario se.
Jos nyt ajattelee vaikka meitä perus konttorirottia, kuinka moni meistä tekee oikeasti vaikeita töitä ja kuinka monen puurtaminen voidaan luokitella perushutuksi?
Miten vaikea ja perushuttu määritellään, onkin sitten toinen tarina. Mutta jos nykyinen tekoäly pystyy homman hoitamaan, olkoon se tässä kontekstissa perushuttua.
Toki ihmisen ja koneen helppo ja vaikea saattavat olla hyvinkin eri asioita. Siivous, hoivatyö ja putkiremontti ovat “helppoja” (tämä ei siis liity arvostukseen vaan siihen, ovatko työt ihmiselle opittavissa), mutta pysyvät. Juridiikka, koodaus ja raportointi ovat “vaikeita”, mutta automatisoituvat vinhaa vauhtia.
Sekin, että tekoälyn tekeleitä pitää ainakin toistaiseksi valvoa, saattaa olla ihmiselle hyvinkin simppeli duuni. Automaatio toisaalta siis myös synnyttää uusia helppoja töitä.
Missä määrin, aika näyttää.
Ne, jotka eivät työllisyysvaikutuksiin usko, vetoavat myös ns. Jevonsin paradoksiin: kun jokin halpenee, sitä käytetään enemmän. Niinpä halvempi sisältö, koodi tai analyysi voi lisätä kysyntää myös perustason tekijöille, ei vain vähentää sitä.
Kenties. Aika näyttää.
Toki toisteiset rutiinit ovat olleet otollista riistaa automaatiolle jo vuosikymmeniä, mutta tekoäly rakentaa tähän täysin uuden ulottuvuuden. Uuden ulottuvuuden konkreettinen ilmentymä on, että nuorten ns. entry level -työt ovat vähentyneet tekoälyn myötä.
Ulkojäiltä ei hypätä NHL:ään, mikä olisi hyvä muistaa. Vaikeisiin töihin opitaan tekemällä ensin helppoja. Jos junnutason hommat häviävät, kuka niitä vaativia askareita ratkoo kymmenen vuoden päästä?
Isossa kuvassa suunta näyttäisi olevan selvä. Kun bulkkitekeminen häviää, ihmisen rooli siirtyy päättämiseen, vastuunkantoon, ristiriitojen ratkaisemiseen ja siihen, että tietää mitä kysyä. Nämä ovat juuri niitä vaikeita osia.
Vaikea on myös raskasta. Päivässä pitää olla myös askareita, jotka hoituvat vasurilla. Kun ne häviävät, kuorma kasvaa. Tämän huomaan itsestäni juuri nyt - oma työni on aivokapasiteettia kuormittavaa pohdintaa oikeastaan koko ajan.
Kun samaan aikaan perustekeminen - tarjoukset, materiaalit yms. - hoituvat usealla agentilla useita projekteja yhtä aikaa multitaskaten, sekin tuntuu luissa ja ytimissä. Kannattaa siis olla hereillä, ettei käy köpelösti.
Tästäkin kyllä lounaalla puhuttiin.
Ja sitten se villakoiran ydin: kuinka moni meistä on bulkin ammattilainen ja kuinka moni vastuunkannon ja päättämisen?
Niinpä.
Hyvää viikonloppua!
Arttu